Viikonloppuna on taas kiekkoturnauksen vuoro. Tapahtumia riittää ja tahti tulee varmasti lähivuosina lisääntymään. Luulen niin, että perheissä tullaan tässä vaiheessa havaitsemaan miten paljon aikaa ja sitoutumista - ei yksistään pojalta - koko kiekkoilutouhu tulee vaatimaan.
Kaikkea ei voi saada. Jostain pitää luopua, sillä ajankäytöllä on rajansa. Nykyaikana elämänmenoon tuntuu sisältyvän niin paljon elementtejä, että haukkaamalla kaikesta palan tukehtuu varmasti. On matkusteltava, tehtävä kaikkea, oltava, mentävä...
Harrastuksen kantamisen tärkeät tukipilarit löytyvät kotoa. Miten sovittaa koko perheen elämänmeno niin, että tapahtumiin pystytään osallistumaan, mutta pidetään silti perheen sosiaalinen ilmapiiri voiton puolella. Voiko näitä edes sovittaa niin, ettei toinen taho ei kärsisi?
Kun ylös on matka, niin kumpi ratkaisee lopulta enemmän, lahjakkuus ja into, vai se, että portaat on kunnossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti