Sunnuntaina aamuyöllä Säkenet kapusi taas kaukaloon. Ilves tuli ja nuiji pataan kuusnolla - ihan numeroidenkin puolesta. Joukkue on jännä sekoitus erilaisia persoonia, kuin Jukolan seitsemän veljestä - paitsi että näitä kantoja on täydet yksitoista.Kiekonpeluu on kurrinlyöntiä laitaan ja joukolla perään. Taistelua ja vauhtiakin löytyy, tai sitten ei löydy. Hyvin menee silloin kun menee hyvin - ja päinvastoin. Menestyminen tuloksellisesti ruokkisi itse itseään. Nyt se ei ruoki.
Urheilussa häviäjän rooli on ikävä. Silloin etsitään syyllisiä ja kuunnellaan muilta "rakentavia" kommentteja. Miltä tuntuu pojasta olla jatkuvasti häviävässä joukkueessa? Onko se pojan vika? Onko se vetäjien vika? Vai olisiko huonot jaot?
Viereisellä kentällä aloitti tämän pelin jälkeen harjoitusryhmän toinen joukkue. Kooveelle annettiin hieno vastus ja peli oli aivan erilaista kuin kentän toisella puoliskolla hetki sitten. Kiekko kulki Lieskojen pelissä ja homma toimi pojilla jouhevasti.
Mennyt kausi on kuin laboratorio, jonka tuloksia hyvin tulkitsemalla voidaan toimintaa kehittää. Jos tästä ei opita ja jatketaan harrastelijoiden puuhastelua, egojen kohotusta ja kaveripiireissä pyörimistä, tamperelaisen kiekkoilun tulevaisuuden suunta on selvä. ( Selvyyden vuoksi - eihän asiat nyt näin ole - päinvastoin. Tämä kappale on vaan "kaukalomedian" uhkakuvien maalailua ja yritystä saada tekstiin "potkua"... )
Iltapäivällä Veljekset rynnistävät taas sonnien lailla kurrin lyöntiin. Kisa-Eagles tulee vastaan turnauksen viimeisessä koitoksessa. Periksi ei anneta, vaan päätä lyödään hämäläisen hongan kylkeen niin, että kumina käy ja lopulta jompi kumpi on antava periksi - puu tai pää.
( Photo by JSS © 2007 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti