Suomi selvitti Latvian sittenkin helposti. Oma peli alkaa löytyä. Seuraavia otteluita onkin helpompi seurata, kun ei enää tarvitse tarvitse kuunnella latvialaisten katsomossa aikaan saamaa käsittämätöntä ujellusta.
Ensimmäisen erän jälkeen sitä ei jaksanut kuunnella edes television välityksellä. Mertarantaa oli ruuvattava hiljaisemmalle. Asia voitaisiin hoitaa miksauspöydällä Ylessä tai jossain lähetyspäässä niin, että tv-katselijat saisivat vähemmän katsomon ääntä ja enemmän Anteroa. Siis eräänlainen Latvia-miksaus!
Tänä keväänä olen kokenut Isonmäen pauhun Ässien otteluissa, mutta Latviassa on hypätty pykälällä paremmaksi. Toisaalta - tuo päälle jäänyt, viallinen kirkkourkujen pilli on mekaanista ääntä. Isomäessä kaikki lähtee ihmiskehosta. Toivotaan ettei kukaan - toistan: ei kukaan lähde markkinoimaan näitä torvia kotoisiin halleihimme. Johan loppuun jääkiekon katselu paikan päällä, tai sitten hankin minäkin jotain kättä pidempää. Saakohan jostain hankittua kaksin käsin kierrettävän palosireenin? Vai onko niitä vain Aku Ankassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti