Ei tullut mitalia Tanjalle Åresta. Perjantaina paremmalla onnella matkaan. Haastattelusta näki että epäonnistuminen ottaa huippu-urheilijan luonnolle. Sama asia tuli vielä kovemmin esille alkuillan Teppo Nummisen dokumentissa. Ohjelmassa näytettiin monen muistissa oleva haastattelupätkä maajoukkueen hävityn kiekkokisan jälkeen. Haastattelu jota puolustaja ei pettymykseltään pystynyt edes antamaan.
Meidän nuorista jääkiekkoilijoista voi jostakin tulla huippu. Tilastollisesti se on hyvin epätodennäköistä. Kolmestakymmenestä voi yksi jatkaa urheilua tosissaan vielä aikuisenakin jollain sarjatasolla - mutta ei huipulla - jos kaikki menee nappiin ja intoa riittää.
Tästä huolimatta kaikista pitäisi tulla hyviä aikuisia. Jääkiekkoharrastuksen huumassa voi helposti unohtua toiminnan toinen puoli, jonka tarkoitus on tukea kasvua ja kehitystä, sekä antaa elämyksiä, ehkäistä syrjäytymistä ja oppia ryhmässä toimimista, terveellisiä elämäntapoja ja käyttäytymistä. Tilastojenkin valossa tämä painotus on vahintään yhtä tärkeä asia kuin jääkiekkotaidot. Harrastustoiminta antaa siihen hyvät mahdollisuudet.
Yleisesti ottaen toivoisi ettei tämä asia pääsisi unohtumaan kaiken sen kilpailun keskellä. Ettei lapsi hukkuisi harrastuksensa alle. Pysyisi pinnalla ja saisi siinä kasvaa itseään isommaksi - terveessä hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti