Kauden mittaan pojille tulee huima määrä pelejä. Ehkä niitä on liikaa. Ja harjoituksia liian vähän. Perusasiat toistoineen tekevät taidon ja näitä asioita tehdään harjoituksissa. Ehkä on kivampi pelata. Harjoituskin voi olla kiva.
Lauantain Leki oli saapunut harjoituspelien vastustajaksi. Säkenet valmistautui peleihin raikkaassa talvisäässä. Pihalta löytyi sopiva kenttä pallotteluun ja pomppimiseen. Autot eivät ole vallanneet kaikkea tilaa.
Ensimmäinen peli lähti hyvin käyntiin ja vietiin mukavalla otteella loppuun asti. Oltiin pitkään johdossa 1-0, hallittiin peliä, mutta vastustaja tasoitti lopussa. Ei viime sunnuntain veroista, mutta kauden parasta peliä kuitenkin - vastuskin oli nyt kova. Syöttöjä ja muita positiivisia oivalluksia mahtui peliin mukaan. Ei pelkkää vimmaa.
Antero #29 onnistui tällä kertaa maalinteossa ja oli muutenkin koko pelin aktiivinen - kuten aina. Jos poika on harjoituksissa ja peleissä aina paikalla, yrittää parhaansa, käyttäytyy esimerkillisesti, ei kitise vaihdoista tai kinastele - ja vielä osaa hommansa - voiko enempää toivoa? Valmentajan ihanne.
Toinen peli oli ensimmäisen vastakohta - mikään ei onnistunut. Heti alkuun oma maali ja toinen sivuverkon läpi. Sen jälkeen energiaa käytettiin kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen - varsinkin vaihtopenkillä. Jopa siinä määrin, että oli pakko siirtää muutama peluri jäähykoppiin rauhoittumaan loppuajaksi. Naps! Tämän jälkeen pelikin lähti kulkemaan koko ajan parempaan suuntaan. Maalit oli kuitenkin jo tehty ja lyhyt peliaika lopussa.
Tasakentällisten taika on ihmeellinen. Vaihtonapina jää pois ja peli saa uutta puhtia. Tämä päivä näytti monella tavalla, miten pienestä asiat ovat kiinni ja miten nopeasti tilanteet muuttuvat. Huomenna jatketaan sarjapeleillä ja maalilla on lainassa Lieskojen Nestori #40. Uusilla kuvioilla lähdetään Ilvestä vastaan. Ja näitähän Hämeessä riittää - Ilveksiä kaadettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti