Junnutoiminnan yksi osa on kaikenlaisen tavaran myynti ja talkootoiminta. Varoja pitää homman pyörittämiseen kehittää vaikkapa toffeeta myymällä. Sain omat laatikkoni jaossa lauantaina. Ja mitä sitten tapahtui...
Hämäläisten parissa toimiessa kannattaa odotella ostohalun syntymistä rauhassa. Työpaikalla rasiat saivat olla kahvihuoneen pöydällä toiseen päivään, ennenkuin ensimmäinen ostaja ilmaantui. Ei tosin kovin innokas, koska halusi ostaa rasiasta vain puolikkaan. No... käyhän sekin.
Samalla kertaa ilmaantui toisellekin puolikkaalle ostaja, joten satsin ensimmäinen rasia oli siis myyty. Mutta siinä ei ollutkaan vielä kaikki. Ostajat halusivat eteensä pöydälle tasan - puolet. "Tähän".
Asiakasta palvellaan. Rasia auki ja kahtia jako valvovien silmien alla. Ja kuinka ollakaan, jako ei mennyt tasan. Yksinäinen toffee jäi pöydälle.
Ehdotin, että toinen ostajista puraisee toffeesta puolet ja antaa toisen puolikkaan kaverille. Jostain syystä ajatus ei saanut kannatusta, joten avuksi kaivettiin laatikosta leipäveitsi. Toffeen halkaisuun.
Lopulta ostajat ratkaisivat asian kivi-paperi-sakset-menetelmällä. Samaan tapaan löydettiin muovirasian onnellinen omistaja, mutta ennen sitä käytiin läpi eräänlainen "rasian puolitus sahaamalla"-episodi. Toiminnan tukemisen lisäksi toffeista saatiin kahvitunnin ratoksi melkoinen "show".
Luin Aamulehdestä suomalaisesta Poju Zabludowiczistä, joka on käynyt koulunsa Tampereella ja omistaa mm. suuren osan Tapparan taustafirmaa sekä loistohotelleja Las Vegasissa. Euroopan sadan rikkaimman joukkoon kuuluva suursijoittaja - ja luultavasti maailman rikkain suomalainen - voisi koko omaisuudellaan hallita täysin muutamaa tuhatta Tapparan kokoista urheilujoukkuetta.
Yhden junnuryhmän täydellinen tukeminen kymmenen vuoden ajaksi ei tuntuisi tässä "massissa" missään. Tämän jälkeen joukkueiden nimetkin voitaisiin muuttaa muotoon: Pojut. Toffeiden myynti loppuisi kerrasta.
Poju, kun seuraavan kerran tulet Tampereelle, käy kylässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti