Ilveksen kaato vaihtuikin pedon tukevaan niskapurentaan - ja jopa kahteen kertaan - 6-1 ja 8-0. Ensimmäinen peli napsahti muottiinsa jo ennen ensimmäisen minuutin täyttymistä. Kaksi maalia lähietäisyydeltä sisään.
Toisessa pelissä sinniteltiin vähän pidempään mukana, mutta lopussa tuli kylmää kyytiä. Puolustus ei toiminut ja hyökkäykset olivat yksittäisiä laitasyöksyjä, jotka välillä päättyivät kyllä syöttöön maalin edustalle, mutta vastaanottajaa sinne ei vain saatu. Taitotason nostaminen vaatii aikaa ja harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia...
Yritystä kyllä löytyi, mutta joulutauon jälkeen on palattu takaisin nollapisteeseen. Nouseva käyrä romahti. Ensimmäisen pelin alkuun ei konetta saatu liikkeelle ja luistelu oli vaisua.
Herätystä voi kokeilla vaihtopenkiltä huutourakalla, mutta jos pojat opetetaan siihen, että peli kulkee vain huudon säestyksellä, sitä pitää harrastaa koko loppukausi - ja aina lisääntyvän määrän ja volyymin tahdittamana. Eikä se edes toimi pidemmän päälle. Ilveskään ei näyttänyt luottavan tähän tyyliin.
Ulkona suoritettava alkuverryttely on hyvä tapa karistaa unet silmistä. Olen lupautunut nämä hoitamaan jos päätös tästä tehdään vastuuvetäjien puolelta. Vanhemmissa ikäluokissa alkuveryttelyt ovat käytössä yleisesti. Ongelmana on myös varusteiden pukeminen ahtaissa kopeissa, jonne voidaan tunkea useampi joukkue samaan aikaan. Tuloksena voi olla kaaos.
Molemmat Ilvekset olivat tänään liikkeellä vain yhden ohjaajan voimin, ja kummankin joukkueen peräsimessä oli nainen. Myös nollapelin pelanneen joukkueen maalivahtina pelasi tyttö. Töitä ei ollut paljon, mutta Salla piti maalinsa tyylikkäästi puhtaana. Eräällä tavalla Säkenet joutui tänään naisten kampittamaksi. Pitäisikö nostaa joku äiti katsomosta vaihtopenkin taakse seuraaviin koitoksiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti