Tekojään Zambonilla oli taas vaikea päivä. Kaukalosta poistuessaan se sammui niin, että metri perästä jäi kaukalon puolelle. Ja käyntiin ei lähtenyt. Ei sitten millään. Romu saatiin kuitenkin lopulta pois, laidat kiinni ja harjoitukset käyntiin.
Säkenien vahvuus oli sama kuin viikko sitten - kaksi. Joona oli polskimassa, muista ei sen parempaa tietoa. Vajausta oli kyllä muistakin väreistä, joten harjoitukset vedettiin vain kahdessa pisteessä. Olin miettinyt toiseen päähän syöttömyllyn ja sitä mentiin.
Yksi keskelle estämään ja muilla syöttö kulkee ympyrän kehältä. Vaikka harjoitus näyttää aika staattiselta, kummasti siinä vaan lämpöä puskee pienelläkin liikkeellä. Muistan kun kurssilla vedettiin samaa rumbaa oikein tiukkaan tahtiin, niin johon tiesi tehneensä jotain.
Julius #5 kertoi vaihtopenkillä ylpeänä harjoitelleensa laukausta kotona lähes päivittäin. Nyt kiekko jo nousee. Loppusyksystä laukaus ei oikein lutviutunut ja neuvoin poikaa lomilla harjoittelemaan pihassa tai lähijäillä. Ilmeisesti tämä on jäänyt mieleen.
Jo kahdelta jalkapallokaudelta ja nyt myös jäältä tuttu Julius on sellainen tapaus, jolle voi antaa sekä kesän, että talven toiminnastaan täyden kympin. Jos mietin kuka on innokas oppimaan, harjoituksissa aina paikalla, kova yrittämään ja kehitys huomattava, tulee ensimmäisenä nimenä mieleen - Julius.
Treenien loppuun vedin vielä omat harjoitukset, aina siihen asti kunnes alkava kaukalopallopeli pakotti poistumaan. Toisen tunnin olisi voinut vetää putkeen. Poika oli uintiharjoituksissa, joten kaiken kaikkiaan on vähemmän huolehdittavaa, eikä kiire minnekään. Kun on vielä loistava sää ja jää, niin silloin ei voi sanoa kuin - Kiitos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti