Lätkää saunassa

Liigassa oli vuorossa kuuma paikalliskierros, joten mikäs sen parempi paikka kuunnella ottelua kuin - sauna. Tällä kertaa kiinnosti Lukko-Ässät kohtaaminen ja lähetys kuuluu netin kautta. Mutta tarvitaanko lauteille siis PC ja nettiyhteys?

Työn puolesta on asiakkaalle viritetty nettipaneeli saunaan - lasiseinän taakse tosin - mutta kotioloihin se olisi sangen hankala ja kallis ratkaisu. Paneelien taakse voisi myös virittää kaiuttimet ja johdottaa ne olohuoneeseen, kuten ystäväni Järvenpäästä oli tehnyt. Hyvin soi. Kiinteät asennukset on helpompi hoitaa jo talon rakennusvaiheessa, joten ne kannattaa unohtaa. Ei ei - nyt on kyse toisenlaisesta tekniikasta.

Syyskuussa tuli lailliseksi myydä kotikäyttöön lyhyen kantomatkan FM-lähettimiä. Hankin omani Clas Ohlsonilta ja laite osoittautui hyväksi - ja halvaksi, alle 15 euroa. Piuha kiinni PC:n äänikorttiin, taajuus näyttöön, nettiradio päälle ja kodin radiolähetin on valmis.

Kuuntelu onnistuu siis millä tahansa tavallisella radiolla. Tässä tapauksessa saunan seinällä roikkuu Grundig Hydros-malli, joka on vedenpitävä, ja jota voi käyttää vaikka suihkun alla. Hyvin on toiminut myös löylyhuoneen puolella, vaikka lämpötilat ovat enemmän kuin käyttöohje sallii.

Näillä välineillä lätkämatsin tai ihan minkä tahansa ohjelman seuraaminen onnistuu saunan lauteilla. FM-lähettimille ei luvata kovin pitkiä etäisyyksiä kuuluvuudelle. Ensisijainen käyttö onkin autossa, kun MP3-soittimelta halutaan saada musiikki tavallisen autoradion kautta kuuluville.

Kotikäytössäkin homma toimii, sillä etäisyys PC:ltä löylyhuoneeseen on yhdeksän metriä ja välissä on kolme seinää, joista kaksi betonia. Hyvin kuuluu. Paljon enempää tehoja laitteista ei löydykään, mutta yleensä tämä riittänee. Muuten alkaisi jo naapurikin radio raikaa.

Lähetys kuului hyvin, mutta ottelussa pisteet jäivät Äijänsuolle. Aikoinaan tuli Lukon kotihallissa vierailtua enemmänkin ja tauoilla piti käydä tankkaamassa paikallista hallievästä. Siinä jonossa seisoessani ihmettelin, miksi jokainen osti lihapiirakan makkaralla. Pelkkä piirakka ei kelvannut.

Totuus raumalaisesta lihapiirakasta selvisi kun pääsin jonon kärkeen ja kurkistamaan läpyskän sisälle. Lihapiirakassa - jota todella nimitettiin lihapiirakaksi - ei ollut mitään täytettä. Vain kuoret. Ostin siis omanikin makkaralla. Hyvä niin.

( photos by JSS © 2007 )