Syyskauden viimeiset pelit saatiin päätökseen ja ihan mukavissa merkeissä. Jos kauden käyrä on nouseva ja parhaat pelit pelataan loppujaksolla, Säkenet voi olla tyytyväinen kehitykseen joka on tapahtunut syksyn mittaan. Pojat siirtyivät nyt todella hyvillä mielin koppiin ja alkavan jouluajan viettoon.
KooVee ei ole varmaan vuoteen hävinnyt yhtään peliään ja näistä asetelmista lähdettiin liikkeelle. Hyökkäykset vyöryivät hurjien kaukolaukausten kera Säkenien maalille, mutta mikä sen paremmin maalia vartioineelle Topille #95 sopisi. Koppeja kiinni ja yksi kauden parhaita pelejä.
Omaa maalia suojeltiin tänään antaumuksella ja jopa siinä määrin, että vastustajallakin oli huomauttamista otteista. Ehkä ylilataus peliin poiki uhrautuvaa kiekonestoa ja sitä kuitenkin tässä kaikesta huolimatta pelattiin ja estettiin - kiekkoa. Voisi sanoa niin, että ylilyöntien välttämiseksi tuota liiallista suojeluvaistoa pyrittiin tällä kertaa jopa hillitsemään vaihtopenkiltä käsin.
Säkenet siirtyi johtoasemaan toisella jaksolla ja ihan lopussa oltiin vielä tasalukemissa. Pieni hama toi KooVeelle 2-1 voiton viime minuuteilla. KooVeella on todella kova nippu liukkaita ja hyvin ampuvia pelaajia, joten tasapelikin olisi ollut saavutus.
Kisa-Eaglesia vastaan lähdettiin hyökkäämään kovasti ja peli olikin erityyppistä kuin ensimmäisessä koitoksessa. Aleksi #32 piti maalinsa - työt olivat tosin vähissä, mutta nollapeli on aina saavutus sinänsä. Syöttöpeliä olisi kaivattu varsinkin toisen kentällisen peliin. Peliä kuitenkin hallittiin selvästi, tehtiin maalit ja voitto otettiin tänään 4-0.
Joukkue menee pykälä kerrallaan eteenpäin ja näyttää siltä että parannusta otteisiin on vieläkin tulossa, kunhan kevätkausi saadaan käyntiin. Kaikki kuitenkin riippuu niin monesta seikasta. Vähäisimpänä tulee ohjaajan panos peleissä. Sitä on turha liioitella suuntaan tai toiseen, varsinkin kun pyrkimyksenä ei ole voittojen hamuaminen, vaan tasapuolinen peluutus kautta linjan ja asioiden opettelu.
Olivatpa tulokset peleissä mitä tahansa, varmaan on, että pojat kehittyvät jatkuvasti. Harjoitteiden taso on ryhmässä kuitenkin pääsääntöisesti niin hyvällä tasolla, että tuloksia näkyy lähes joka viikko. Kunhan piilevät voimavarat koko harjoitusryhmässä saadaan valjastettua ja suunnattua oikeisiin asioihin, tuleva talvi näyttää ihan hyvältä. Keväällä tullaan näkemään ihmeitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti