Joulutauon jälkeen jatkuu kiekkoilu ja bloggailu, joka jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti - tarjoten enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olematta lajin ammattilainen, lajifanaatikko, tai joukkuekantaansa alati toitottava fani, on näkökulma ehkä laajempi - ja niska taipuisa.
Unohtaa ei sopi myöskään teksteihin joskus sisältyvää piilotettua huumoria, joka on lähinnä länsirannikolta peräisin olevaa outoa lajia, jota voi olla vaikea sulatella. Myös porilaislähtöinen näyttelija Antti Virmavirta on joskus kuvaillut jotenkin näin: "Porilaisuudessa yhdistyy turkulainen v....maisuus tamperelaiseen umpimielisyyteen mitä luotaan työntävimmällä tavalla".
Palataksemme asialinjalle, voisin tarjota yhden linkin, joka on Suomen Kuvalehden aikoinaan tekemä kysely jääkiekkoa pelaaville junnuille. Nuorten vastauksissa on osa sellaisia, jotka ajavat minut vieroksumaan lajia. Väkivallan leima on yksi niistä seikoista joka estää jääkiekkoa lyömästä itseään todellisena koko kansan lajina. Mahdollisuuksia olisi.
Loppuun vielä lainaus Satakunnan Kansasta: "Vuosia sitten päätettiin, että meidän pojat ei rännikiekkoja heittele. Meitä on arvosteltu ja meille on hymähdelty. On sanottu, ettei kiekkoa tollai voi pelata, täytyy olla taktiikka." ( Juha Jyrkkiö ).
Taito, vapaus ja luovuus. Jääkiekkoliitto valitsi 2005 vuoden seurajoukkueeksi Porin Ässien C-juniorit, joka voitti Suomen mestaruuden Juha Jyrkkiön johdolla, vaikka joukkueella ei ollut mitään taktiikkaa. Vain rännikiekot kiellettiin. Harjoituspakettiin kuului runsaasti höntsykiekkoa.
Vuonna 2006 Jyrkkiö valittiin 16-vuotiaiden maajoukkueen vastuuvalmentajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti