Päivän päätteeksi Haka kakkosen jäille luisteli sekalainen joukko ukkoja. Kaksi maalivahti löytyi, mutta vain neljä kenttäpelaajaa puolta kohden. Tästä huolimatta pelit saatiin pystyyn, tosin ilman vaihtomiehiä. Taas huomasin, että jatkuva pelimuoto sopii ihan hyvin kuosiin. Vauhti on verkkaisempi, mutta niin se on kaikilla.
Söhelsin mitä sähelsin kaukalossa, mutta annoin kerran yhden nappisyötön maalille, kiepsutin toisen rystyllä maalivahdin längistä sisään ja harhautin kerran Barkovista ohi. Siinä pelin omat kohokohdat.
Illalla sohvalla istui kaksi kohtalaisen kuittia urheilijaa.
- Väsyttääkö? kysyin.
- Mitä? tuli viiveellä.
- Ei mitään, nyt on nukkumaanmenoaika.
- Hyvä.
Ei tarvinnut suostutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti