Maanantaina salilla oli kiitettävästi väkeä. Tuli taas havaittua, että 16 riiviötä ( sallittakoon tämä leikkisä ilmaisu? ) on liikaa yhden ohjaajan hallittavaksi. Show käynnistyy heti kun pistäytyy varaston puolella välineitä hakemassa. Nyt käytiin hyvin lähellä kulminaatiopistettä jossa sali tyhjennetään. Tappelut ja nujakointi saatiin lopulta kuriin. Pysyin tilanteiden herrana loppuun asti. Tai ainakin kuvittelin niin. Totuus voi olla toinen.
Kerroin aikaisemmin että poikien joukkueet ovat hajoamassa ensi kaudella. Kirjoituksessa oli kyse vain viimeisten pelien luomista tunnelmista, mutta tältä tosiaan näyttää. On mahdollista että joukkueissa tulee tapahtumaan muutoksia. Harjoitusryhmä tietysti jatkaa syksyllä ihan normaalisti.
Itse olen sitä mieltä, että nyt kun kaksi tasavahvaa joukkuetta on saatu muodostettua, niistä kannattaisi pitää kiinni. Pojat tuntevat toisensa ja ovat sisäistyneet omaan ryhmäänsä. Ohjaajat tuntevat myös oman joukkueensa, poikien tavat ja ominaisuudet. Tästä on suuri etu jäällä. Voisi ajatella kuten toimivan tietokoneen kanssa. Älä tee muutoksia.
Ensi kaudella siirrytään 4 vs 4 otteluihin ja on painetta muuttaa joukkueiden kokoja pienemmiksi, jotta peliaikaa saadaan kaikille tarpeeksi. Valmennusryhmä on jakautunut ajatuksissaan kahtia ja seuralla on oma näkemys asiassa. Myös vanhempien mielipidettä tullaan kysymään ja toivottavasti vankkoja kannanottoja saadaan.
Jääkiekon ongelma on se, että jääaika maksaa paljon. Tämän vuoksi harjoitusryhmät pyritään pitämään isoina ja harrastuksen kustannukset järkevinä. Jalkapallon puolella tilanne on toinen. Pelikenttien mitätön kustannus ei vaikuta toimintaan. Oma kokemus viime kesän ryhmän kanssa oli positiivinen. Pieni ryhmä, yksilöllinen opastus helpompaa, tosi vähän kinastelua ja muita häiriöitä. Kirjoitin tästä ryhmästä syksyllä.
Ajatuksena on esitetty kolmen joukkueen perustamista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koko harjoitusryhmän pääluku tulisi vielä kasvamaan, enkä näe sitä järkevänä. Häiriöt lisääntyvät - tälläkin ryhmäkoolla niitä on ollut - ja yksilöllinen opastus jää yhä vähäisemmäksi.
Kouluissa aikoinaan toteutetut luokkakokojen kasvattamisen tulokset eivät olleet kehuttavia. Miten viedään esim. saliharjoitukset läpi jos ryhmän koko kasvaa vielä tästä? ( Viittaan tuoreisiin kokemuksiin joista kirjoitin ). Kasvava ryhmä vaatii yhä enemmän ohjaajia kaukaloon ja salille - tai ainakin osallistumisprosenttia pitää nostaa.
Tuntuu myös siltä, että joukkueiden jakaminen kolmeen tasavahvaan ryhmään voi olla vaikeaa. Jos tässä ei onnistuta, tuloksena on epästabiili tila koko komppanian sisällä, jolloin käyttövoima suuntautuu muuhun kuin harjoitustoimintaan. Herää kysymyksiä ja muuta helinää joiden puimiseen hukataan virtaa.
Tilanne on paras mahdollinen kun kaikki otetaan huomioon ja peliryhmät saadaan mahdollisimman tasaisiksi. Silloin energia suuntautuu tärkeimpään asiaan, eli poikien omien taitojen karttumiseen. Nyt tilanne on hyvä. Halutaanko tosiaan pakka sekoittaa ja aloittaa "alusta"?
Kurssilla kuulin tutkimuksessa, jossa selvitettiin mitkä kolme asiaa painottuivat esille, kun tutkittiin huippukiekkoilijoiden taustoja. Nämä kolme asiaa olivat:
- pieni paikkakunta,
- pitkään kasassa pysynyt ryhmä/sama valmentaja,
- syntynyt tammikuussa.
Tässä yhteiset tekijät lapsuudesta, muita vastaavuuksia tutkimuksessa ei havaittu. Kukin voi miettiä näiden kolmen kohdan syyt ja seuraukset. Mikä johtuu mistäkin... ja miksi.
On myös heitetty ajatus jossa pysyviä joukkuekokoonpanoja ei olisi, vaan koostumuksia vaihdeltaisiin jatkuvasti kesken kauden. Kaikki pojat ovat samaa ikäluokkansa valmennusryhmää, joten tämä on mahdollista. Mielestäni tämä voisi sekoittaa niin poikien, kuin ohjaajienkin pasmat.
Toiminnalle kannattaisi hakea yksinkertaisia malleja. Selkeintä on tarjota pojille omat turvalliset ryhmät, joita ei revitä kauden aikana mihinkään suuntaan, vaan kaikki joukkueen jäsenet voivat kokea kuuluvansa yhteen, ja että heitä arvostetaan ja tarvitaan.
Näin saadaan toimintarauha, voidaan luoda joukkuehenkeä - sillä joukkueurheilusta mitä suuremmassa määrin on kyse - ja tätä kautta opetella monia tärkeitä asioita. Nykyaikana lapsia revitään jo muutenkin tarpeeksi suuntaan jos toiseen. On hyvä tarjota jotain pysyvää, edes yhden kauden - mahdollisesti pidemmäksi - ajaksi.
Lopuksi vielä... joukkuehengestä voi lukea ja pohtia mitä Pakarinen kirjoittaa blogissaan siteeraten Tuomas Grönmanin kirjoitusta. Voidaanko jo lapsena opetella ryhmän luottamusta toisiinsa ja oppia sitä kautta uusia asioita myös elämää varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti