Lauantain vapailla jäillä oli tilaa luistella. Oltiin Joonan kanssa ainoat osallistujat. Tilaa riitti ja otettiin siitä kaikki irti. Laukattiin päästä päähän kuin rusakot keväisillä niityillä. Tuli itsekin otettua kunnon hiet.
Kaikenlaisia juttuja tehtiin ja pidettiin välillä juomatauko. Siinä istuessa Joona huomasi aitiossa muovituolin ja muisteli lapsuuttaan. Sillä tavalla kuin kahdeksanvuotias nyt voi - ei siis kovin pitkälle menneisyyteen.
Luistelukoulussa oli kolmen ikäisenä käytetty tuolia tukena ensimmäisiä potkuja opetellessa. Lisäksi tuolissa lepäiltiin ja ajettiin formularadoilla. Kilpaa! Ja eikun taas kokeilemaan!
Ensin istui Joona ja minä toimin moottorina. Mentiin formulaa ympäri kaukaloa ja välillä spinnattiin aika pahasti. Ihan turvallisesti neljällä pyörällä. Sitten vaihdettiin kuskia ja taas mentiin. Pari kertaa oli mclaren karata käsistä ja mennä vauhdilla laitaa päin. Vauhtia Joonalta löytyi työntöön, mutta ei enää voimaa liikkuvan objektin hallintaan. Ihan hyvää voimaharjoitustakin tuo työntäminen.
Lopuksi vielä kevyttä luistelua, venyttely, koppiin ja suihkuun. Hyvä päätös kaudelle.
Ensimmäisen liigafinaalin alkuun on aikaa 47 minuuttia. Hämeenlinnaan olisi ollut lyhyt matka, mutta koska lippua ei saanut, on tyytyminen televisioon. Rinkelinmäki on tuttu paikka, koska asuin paikkakunnalla vuoden ajan ja melko lähellä jäähallia. Kerran viikossa oli aamuisin omat jääharjoitukset hallissa ja kauden mittaan tuli HPK:n pelitkin käytyä katsomassa. Jonkinlaisia sympatioita on myös sinne suuntaan.
Seurasin silloin läheltä myös legendaarisen Sikakatsomon toimintaa ja voin sanoa että hulluja löytyy siitäkin hallista. Ei sentään niin hulluja kuin Villistä Lännestä. Tänään sieltä on tulossa sellainen Rautahepo, jonka puksutusta ei pysäytä mikään.
Näissä peleissä HPK tulee tarvitsemaan onnea, onnea, ja vielä kerran onnea. Valitettavasti sekään ei riitä. Nyt seuraamaan peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti