Käytin poikien puolitoistatuntisen harjoituksen lenkkeilemällä Sorilan maisemissa. Kovin kauas metsään en viitsinyt lähteä, vaikka GPS-palikka ja puhelin olivatkin matkassa. Polkuja risteili metsässä kiitettävästi ja löytyi muutama mäkikin, joissa mittari piipitti sykerajan ylitystä. Oli laskettava välillä kävelyksi.
Hyvä suuntamerkki oli myös Akin ääni, joka kantautui yllättävän pitkälle poikien harjoituskentältä. Valmentaja potkii eteenpäin kantavalla soundillaan - on siis äänityöläinen. Juostessani tietä pitkin kuuntelen kateellisena tuota Ruutanan Karhua joka kentällä urahtelee.
Lenkin lopuksi ehdin kentälle seuraamaan poikien loppupeliä ja venyttelemään. Joona juoksee pelissä varoen. Valittelee autossa kotimatkalla jalkojaan, vaikka pelin jälkeen kyllä kipitti vauhdilla Juliuksen kanssa salamajaa tutkimaan. Tyhjät pullot jätettiin kaikesta huolimatta sinne, vaikka pojat niitä yrittivät mukaansa kantaa. Ruosteinen metallilevy oli ihan pakko nostaa Octavian takapenkin lattialle. Oman majan aineksia. Nääs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti