Herää Tampere!

Sanovat että Tampere tarvitsee nyt uuden jäähallin - monitoimihallin, kuten asiaa ajetaan, jotta muutkin kuin urheiluhenkiset saadaan mukaan huumaan. Jääkiekon MM-kisoissa Kummola nosti halliasian pöydälle, ja nyt on Aamulehti täynnä ehdotuksia uuden hallin sijoituspaikoista. Arkkitehtitoimistotkin ovat jo suunnitelmansa hallista tehneet ja kuvat julkaistu. Vauhti on kova...

Tampere ei tarvitse monitoimihallia vaan jotain ihan muuta. Jos urheilupaikoista on kyse, tarvitaan seuraavia asioita. Nämä eivät maksa niin paljon kuin suureellinen monitoimihalli:

• Muutama halpa harjoitushalli tuplajäillä. Nuorille kiekkoilijoille ei löydy tarpeeksi harjoitusjäitä - taitoluistelijoista, harrastajista ja muista jääurheilijoista puhumattakaan.
• Uusia nurmi/tekopintaisia jalkapallokenttiä ympäri kaupunkia. Vuoroista on pulaa ja nuorimmat pelaavat nyt hiekkakentillä.
• Iso tekojäärata pidentämään lyhentynyttä luonnonjääkautta. Perheille iltaisin rusettiluistelua, musiikkia ja tapahtumia. Pikaluistelijoille, höntsäilijöille, lapsille ja vanhemmille jäätä yhteisiin tilaisuuksiin.
• Puistot ja muu vapaa tila pitää kaupungin alueella säilyttää. Tiivistämisen on loputtava tähän.

Näin saadaan tamperelaisille nuorille tekemistä ja mahdollisuuksia liikunnan parissa. Joku voi sanoa ettei ole käyttäjiä. Jos paikkoja ei ole, käyttäjiä ei taatusti ole. Puitteet pitää luoda ja toivoa...

Lähiliikuntapaikoista ei pidä luopua. Niitä käyttävät koulut, lapset ja vähän vanhemmatkin. Kaiken tyhjän tilan rakentaminen ja täyttäminen kivikolosseilla pitää loppua. Kaupunki tarvitsee henkireikiä elääkseen terveesti. Betoniviidakosta loppuu happi...

Sorsapuiston kentät pitää säilyttää nykyisellään. Keskusta tarvitsee kaikki vapaat urheilualueet. Niistä on pidettävä kiinni. Pirkkahallin vieressä olevat nurmipintaiset jalkapallokentät ovat pian historiaa, jos suunnitelmat messukeskuksen laajennuksista menevät läpi. Kaiketi salassa (?) tehdyt suunnitelmat ja piirustukset ovat jo asiasta olemassa. On vain ajan kysymys koska nämäkin kentät tuhotaan.

Nyt pitää miettiä minkälaisen kaupungin me haluamme jättää lapsillemme... ja lastenlapsillemme? Haluammeko kuihduttaa pelikentät, puistot, kaupungin tarpeelliset henkireiät ja tunkea ne täyteen noita - niin tarpeellisia - betonikolosseja. Kun puisto tai pelikenttä kerran rakennetaan, vanhaan ei ole koskaan enää paluuta. Betonin päälle tulee aina uutta betonia - ei koskaan uutta puistoa ja entinen on menetetty iäksi - lopullisesti.