Jalkapallossa kierrepotku on erityisen vaikea maalivahdin torjua. Siksipä sitä käytetään paljon. Luonnossa ei esiinny vastaavan muotoisia liikeratoja. Ihminen hahmottaa huonosti banaanipotkua - joka sanana on tullut tutuksi huippupelaaja Kai Pahlmanin yhteydessä.
Kierteisen pallon kaartuminen johtuu Magnus-voimasta, joka on saanut nimensä saksalaisen fyysikon Gustav Magnuksen mukaan. Tutkija selvitti 1800-luvulla kanuunan kuulien lentoratoja ja havaitsi tämän ilmiön.
Itse asiassa pallon kaartuminen perustuu Bernoullin lakiin 1700-luvulta. Sama ilmiö toimii myös lentokoneen siivessä ja saa sen kantamaan. Pyörivä pallo aiheuttaa ympärilleen ilmavirtauksen. Kun väline on samaan aikaan liikkeessä eteenpäin, pallon aiheuttamat pyörimisvirtaukset lisäävät ilmavirtausta toisella puolella palloa, ja vähentävät vastakkaisella puolella sitä. Näin ilmanpaine pallon toisella puolella vähenee ja pallo kaartuu siihen suuntaan.
Kierrepotkun ampuminen on vaikea, mutta tehokas laukaus kun sen osaa. Taitavimmat pelaajat voivat saada pallolle pyörimisvauhtia jopa 10 kierrosta sekunnissa. Hitaaseen potkuun kierre puree paremmin kuin täysillä ammuttuun. Tästä johtuen laukoja voi kohdistaa kierteen niin, että kun pallon liike ilmassa hidastuu lennon loppuvaiheessa, kierre puree entistä voimakkaammin, ja pallo kaartaa verkon perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti