Koulumaailmassa keskustellaan parhaillaan pelkästään lahjakkaille pyhitettävistä omista kouluista. Myös Tampereen Olkahisten koulu kokeilee erillisiä poika- ja tyttöluokkia. Viimeksi mainitussa on ajatuksena se, että erityisesti kehityksestä jäljessä tuleville pojille pystytään käyttämään erilaisia opetusmetodeja omassa ryhmässä.
Vielä 70-luvulla maassamme toimi erillisiä tyttö- ja poikakouluja. Näistä luovuttiin viimeistään siinä vaiheessa kun yhtenäinen peruskoulu otettiin käyttöön. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, vanhat ajatusmallit heräävät uudelleen henkiin. Olisiko asiasta saatavilla tietoa tutkimalla 60- ja 70-luvun jakautunutta koulumaailmaa?
Lasten urheilun puolella on jonkin aikaa vaikuttanut Nuori Suomi-malli. Arvostelijat ovat moittineet että malli tappaa huippujääkiekon Suomesta. Lehdistössä on haettu mallista syyllistä tulevaisuuden jääkiekon ongelmiin...
" Onhan niitä löytynyt, vikoja, koska Suomella on ongelmansa: juniorituotannossa ( Nuori Suomi sucks! )..." ( IS smliiga-liite: kolumni Vesa Rantanen )
Löytyy myös toisenlaisia mielipiteitä ja ihan samaisesta läpyskästä...
" Esimerkiksi Nuori Suomea arvostellaan kovasti, mutta siinä on kysymys pienistä lapsista. Ei se järjestelmä sulje pois sitä, että nuoria pelaajia voi valmentaa ja kehittää." ( IS smliiga-liite: Mika Toivola, Lukko )
Osa Nuori Suomen kritisoijista ei varmasti ole edes kunnolla perehtynyt asiaan. Malli ei todellakaan kiellä nuorten kehittämistä, tai ettei harjoitustilanteissa voisi tehdä ryhmäjakoja kehitysasteen mukaan.
Lasten urheilussa on mukana myös kasvatuksellisia päämääriä, jotka pyritään ottamaan huomioon. Kaikki toiminta ei tähtää vain huippu-urheiluun. Suurin ongelma lasten osalta ei olekaan se, että miten tehdä huippupelaajia, vaan miten saadaan ne lapset ylipäänsä pysymään mukana urheilun parissa aikuisikään asti.
Perustamalla lasten huippuvalmennusryhmiä, voi tilanne olla se, että kehityksessä hitaammin etenevät unohdetaan tyystin, vaikka näistä myöhemmin olisi kehittynyt oivallisia pelimiehiä. Toisaalta vaarana on se, että tehoryhmästä osa ajetaan loppuun jo ennen 12-ikävuoden alkua.
Monipuolisuuden ja perustaitojen lisäksi lasten urheilussa pitää säilyttää ilo - niinkuin aikuistenkin puolella, jos totta puhutaan. Kun kipinä sammuu, meillä ei ole sitä huippu-urheilijaa - ja mikä vielä ikävämpää - edes aktiivisesti liikkuvaa aikuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti