Puhtia löytyi Sorsilta vielä viimeiseenkin peliin, vaikka matalalla roikkuvat pilvet puskivat sateenkin loppujaksolle. Tänään laukauksissa oli ruutia. Otto näytti mallia ja nykäisi ikimuistoisen kanuunan lähes puolesta kentästä maaliin. Kaikkien aikojen veto. Muiltakin irtosi ja voitto tuli tänään 6-0.
Oli hienoa katsella miten Ankat verrytteli yhtenäisenä joukkona ennen ottelua omalla puoliskollaan. Anne on vetäjänä saanut aloittelijoista ja tytöistä innokkaan joukkueen. Toivottavasti mahdollisimman moni pysyy mukana myös ensi kesänä.
Ankat sai aikaan muutaman läpiajon. Jos en olisi ollut vastapuolen valmentaja, olisin toivonut näistä laukausta ja maalia - ja kaikesta huolimatta toivoin. Heille sen olisi suonut.
Kauden viimeinen peli. Jäljellä on vielä ensi viikon päätöstapahtuma. Hieno kausi on tältä kesältä ohi ja mieli on... haikea, mutta muistot elävät. ( Tässä vaiheessa valmentaja pyyhkäisee silmäkulmaansa - roska... )
Vanhan loppu on uuden alku. Aina uudistuva nurmi ( hiekka ) kerää jo maan alla voimia kasvaakseen ( noustakseen pintaan ) keväisen roudan alta ja tarjotakseen taas itsensä intoa puhkuville pelureille, jotka pieneksi jääneet nappikset jaloissaan kirmaavat ( mudalta ) tuoksuville tantereille.
Aika syksystä kevääseen on kuin aika keväästä syksyyn. Se menee niin nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti