Sorsat matkusti viikon alkajaisiksi kaupungin toiselle laidalle - Lamminpään kentälle - kohtamaan PP-70-joukkueen. Aidatulla alueella on hieno ruohokenttä, jota ihasteltiin ensimmäisen kerran viime kaudella. Silloin luulimme pääsevämme pelaamaan sille, mutta totuus paljastui pian. Pelikenttä onkin se pieni hiekkakenttä siellä alueen takanurkassa.
Paikka oli nyt jo siis tuttu. Viime kaudella siellä kohdattiin sarjan ainoa kokonaan tytöistä koostunut joukkue. Nyt oli vasta vain poikia. Ja kyyti oli kylmää - kotijoukkueen pojille.
Monet pojista ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän sairaita - osa myös muuten uupuneita - varsinkin kiekkoilijat, joilla pyörii kahdet harjoitukset päällekkäin. Alkuun tilanne ei näyttänyt kehuttavalta, kaksi vaihtomiestä ja pelaajista osa nuhaisia ja väsyneitä.
Peli lähti kuitenkin räväkästi käyntiin ja Sorsat vyörytti hyökkäyksiä vastustajan maalille. Tilanteita jopa hukattiin - ohi ja ylärimaan - mutta sitten päästiin myös nautiskelemaan. Neljä eri maalintekijää pisti verkot tötterölle ja voitto otettiin tänään 5-0.
Peli oli pitkästä aikaa iloista ja irtonaista. Vauhtia riitti ja taidokkaita syöttöjä jaeltiin. Pelattiin myös maalilla loppuun asti - asia jota olen painottanut jo ihan liikaakin. Ehkä se ajatus sinne pääkoppaan kuitenkin on jäänyt.
Ja näin se meni. Joona K oli palannut johtajan paikalleen ja ampui kaksi maalia. Otto jakeli mallikkaita syöttöjä. Tomi karkasi yksin läpiajoon ja pussitti. Aleksi spurttaili voimalliseen tyyliinsä maalille. Julius tykitti hienon maalin. Joona S piti maalin puhtaana ja avasi peliä. Akseli loisti puolustuksen lukkona. Mikael purki vastustajan hyökkäykset keskikentällä. Samppa väläytteli maalin edustalla vaarallisuuttaan.
Koko joukkue pelasi erittäin hienon ottelun. Yksi kauden parhaista esityksistä. Olen ylpeä näistä Sorsista. Ja sitten kajahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti