Syksyn merkit huomaa pallokentällä valon loppumisena. Hämärä jo hiipii illan harjoitusten loppuvaiheisiin mukaan. Ilmakin tuoksuu jo alkavalta syksyltä, vaikka lämpötiloissa mitattuna ollaankin vielä poikkeuksellisen korkealla.
Torstaina levoton ilmapiiri poikien keskellä muutti harjoitusten luonnetta. Aikaa tuntui menevän järjestäytymisiinkin roppakaupalla. Harjoiteltiin silti muun ohella laukauksia ja elävänä maalitauluna toimi kentän toisella laidalla seisova Sampan isä. Julius napautti ainoana täyden kympin. Maalitaululla ei ollut vaaraa, koska matka oli niin pitkä.
Harjoitusten aikana kentälle marssi joukko pelihaluisia vieraita nuoria miehiä. Suomen kieli oli näille pelureille outoa, mutta asiat saatiin selvitettyä. Hemmot käännytettiin pois tankeroenglannilla - hyvin näytti toimivan. Sorry!
Periaatteesta ei kentälle ole muilla asiaa, koska varaus on joukkueella. Jos päästät sinne yhden, pitäisi päästä kaikki ja kuka vastaa jos sivullisen pallo osuu jotain päähän?
Posti toi tänään kirjeen ja muutama "Sorsa" siirtyy ikäkausijoukkueiden puolelle. Osa pysyvästi ja osa palaa takaisin kaupunginosatoimintaan ensi kesänä. Kehittyneimmät siirtyvät askelman eteenpäin jalkapallon parissa. Joonakin sai kutsun talven kehitysryhmään. Vielä en ole päättänyt mitä tehdään, koska jääkiekko vie oman osansa ajasta. Viikonloppuna poika saa kertoa omat ajatuksensa. Sen mukaan edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti