Polveilevia huomioita junnuvalmentajan matkasta pelikentiltä katsomoon. Ja takaisin...?
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Pimeys laskeutuu
Pimeys yllätti tiistaina pallokentällä. Varsinkin tunnin loppuvaiheilla kentällä näkyi vain itsestään liikkuva valkoinen pallo - ja hämärästi joukko raitapaitaisia poikia. Päivät lyhenevät vääjäämättä.
Vuorossa oli kauden viimeiset varsinaiset harjoitukset. Torstaina kohdataan Ankat ja seuraavalla viikolla otetaan mittaa kisailut merkeissä. Kauden päättäjäisissä pojat kohtaavat vanhemmat leikkimielisessä koitoksessa.
Kun selkänsä kääntää, niin aina tapahtuu. Tällä kertaa lähes koko joukkue hävisi kun käväisin vaihtopenkiltä hakemassa tarvikkeita. Läheinen "metsikkö" oli houkutellut Sorsajoukon aarrejahtiin.
Ja niitähän löytyi. Tomin kesällä löytymästä keilapallosta kukaan ei pistänyt paremmaksi. Jalkapallo, kiekko, räjähtänyt maila, suuri pahvirengas... siinä illan satoa.
Kaikesta huolimatta kikkailtiin, pujoteltiin, lauottiin ja lopuksi pelattiin kesän viime hetkien merkeissä. Torstaina kohdataan nousukuntoinen Ankat, joka pelasi viimeksi tasapelin 3-3 TJK Leinolaa vastaan. "Siellä on ainakin kahdeksan tyttöä...", uhosi Sorsalauma voitontunnossaan. Peli ei ole vielä pelattu. Saa nähdä miten käy kun tytöt pistävät tuulemaan.
( Photo by JSS c 2006: "Otto tykittää!" )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti