Kivaa oli

Joulun ja vuodenvaihteen mukanaan tuoma tauko jääkiekosta, salibandysta ja oheislajeista on jättänyt enemmän aikaa hiihdolle. "Kivaa oli", sanoi poika lenkin jälkeen. Ainoa mitä vielä tarvittaisiin on lisää lunta, lunta ja lunta.

Suomalainen hiihtourheilu kautta linjan elää nyt uutta kukoistuskauttaan. Uutiset kertovat jatkuvasti voitoista ja hyvistä sijoituksista talven cupeissa ja koitoksissa. Mielenkiinto herää kun suksi kisoissa luistaa.

Murtomaahiihdolla on nyt hyvä kattaus ja mahdollisuudet sydäntalven kuntoilumuotona.  "Hiihto on aika raskasta", poika kommentoi ladulla, ja sitähän se on. Yksi raskaimmista lajeista, jossa käytetään kehon isoja lihaksia - selkää ja jalkoja - kovilla tehoilla. Kaikki on myös kiinni vauhdista, välineistä, maastosta ja tavoitteista. Hyvä ja monipuolinen kunnon kohottaja hiihto kuitenkin on.

Suosittelen lämpimästi tämän talven vapaille päiville, pojille jääkiekon oheen, sekä iseille ja äideille kunnon kohotukseen ja painon hallintaan. Eiköhän sitä lunta vielä sen verran löydy talven lenkeille. Kaupissakin tilanne paranee päivä kerrallaan.Ensi viikon arjen työpäivät suovat latujen hoitajille aikaa lisätä taas muutaman kilometrin syntyvään latuverkkoon. Ja harrastaja kiittää.

Tapanin touhut

Tapaninpäivä heitti sään plussan puolelle, joten oli otollinen hetki tehdä porukalla talven ensimmäinen lumiukko.

Tämä sympaattinen herra sai nimen Irinmöörä - tuttavallisemmin Jöördis-täti. Jos nimet menivät sekaisin, kaikki muu onkin vankkaa tekoa.

Kivettynyt katse, luonnonkarkeat hiukset, hammaskiven rasittama hymy - hammaslääkärin painajainen - ja keltatautinen nenä eivät kerro kaikkea. 

Tärkeintä on sisin. Vaikka sydän on nyt tapanina jäätä, merkit näyttävät että kyllä se siitä sulaa. Taitaa sulaa koko ukko. Vai akkako se oli?

Jouluinen tykitys

Taistelu Kaupin rintamalla jatkuu joulusta huolimatta. Tykit paahtavat armotta läpi yön ja vihollinen on joutunut vetäytymään. Näyttää siltä että valkoiset ottavat lopullisen niskalenkin mustista. Loppuvuosi näyttää miten lumirintamilla tulee käymään.

Lumitykistä on tullut vähälumisina talvina ehdoton väline hiihtoharrastuksen pelastamisessa. Pieni pakkanen tarvitaan, sillä muuten lumi ei muodostu. Joulupäivänä hiihtokeli oli heikko, mutta loppuviikosta tilanne voi muuttua jos pakkaset jatkuvat.

Luonnonlumi olisi pelastus koko latuverkostolle, sillä keinouraa syntyy melko hitaasti. Lähinnä pyritään tekemään paksua, mutta kestävää latupohjaa, joten lunta tarvitaan paljon. Pitkä, mutta ohut keinolenkki ei kestä mahdollisia plussakausia, vaan kova työ voi mennä hukkaan.

Monta huonoa lumitalvea on nähty. Viimeiset hyvät kaudet ajoittuvat vuosien päähän. Silloin kausi alkoi jo reilusti marraskuun puolella ja jatkui pitkälle kevääseen. Taisi olla niitä aikoja kun hiihto lajina oli notkahtamassa surullisiin doping-sotkuihin. Maine meni sen siliän tien - ja lumi.

Hiihtoputket taitavat olla seuraava valttikortti hiihdon saralla. Tampereella suunnitellaan pitkää ohitustunnelia Näsijärven rantaan. Voi olla että kaupunkia ympäröi vielä joskus kaikenkattava latuverkko. Tunnelissa sekin, koska elämä tuntuu siirtyvän yhä enemmän sinne - maan alle matojen maailmaan.

Rauha maassa

Joulunaika on tarpeellinen tauko työstä ja harrastuksista pimeimmän talven keskellä. Ajatukset voi suunnata uusille poluille ja antaa kiireettömyyden vaikuttaa. Urheilijalla kehitystä tapahtuu myös ja nimenomaan levon aikana - eivätkä opitut taidotkaan hetkessä katoa hermomuistista. 

Kymmenottelija Daley Thompsonilta kysyttiin kerran mikä on se pieni ero joka tekee hänestä voittajan. Vastaus oli jotenkin niin, että etumatka muihin saadaan käyttämällä joulun päivätkin harjoitteluun. Näinkin voi siis tehdä, mutta kyseessä onkin olympiavoittaja.

Tampereelle saatiin siis valkea joulu joka tuo omalta osaltaan valoa pimeyden keskelle. Myös luonto elää vilkkaana myös keskitalven hetkinä. Takapihalla mellastava kettu herätti yöllä seuraamaan tilannetta. Kissa vaelsi sisällä levottomana ja kettu huusi kovaa omintakeisella äänellään. Näytteen voi kuunnella tästä. Ääni on todella mieleenpainuva kun sen kuulee luonnossa.

Rauhallista joulunaikaa kaikille. Harjoitukset jatkuvat kaukalossa taas lauantaina.

Uutta seuraa

Suosikkisarjani Fingerpori tarjoaa elämänkirjoa laidasta laitaan - kuten oheinen jääkiekkoaiheinen esimerkki osoittaa. Sarja lepää vahvasti suomenkielessä ja leikittelee sanojen monitulkinnaisuuksilla. Odotan mielenkiinnolla miten pitkään ideoita tällä saralla vielä riittää.

Sarja on herättänyt myös lievää paheksuntaa lukijoiden keskuudessa. Henkilöt ja aihepiirit liikkuvat joskus hyvänmaun rajoilla. Professori Olli Alho on moittinut sarjaa siitä, että se perustuu liikaa näille sanojen kaksimerkityksellisyyksille, jotka eivät jaksa kiinnostaa aikuista lukijaa.

Fingerpori on siis hyvä mittari siitä, onko kasvanut aikuiseksi. Jos naurattaa, murrosikä voi jatkua vielä pitkäänkin. Omalla kohdallani näyttää jatkuvan.

Vanhoja strippejä voi lukea Hesarin sivuilta ja aloittaa vaikka tästä. Tuuski on muuten jääkiekkoseura Tuusulan Kiekko.

Nyt kiehahti!

Nelosen urheilu-uutiset klo 23:16.

Otsikko 1: Tunteet kuohahtivat. Illan ainoan jääkiekon liigakamppailun kaksi pelitilanteisiin liittymätöntä nyrkki-ilveilyä täyttävät peräjälkeen tv-ruudun. Veri roiskuu melkein olohuoneen matolle asti ja jäähyjä ropisee sadan minuutin voimin. Häivähdys pelitilannetta ja puhiseva valmentaja.

Otsikko 2: Mestareiden paluu. Salibandyn kultapojat saapuvat pokaaleineen lentoasemalle jossa odottavat yleisö ja silmäätekevien lähettämät onnittelut. Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluteoksi ehdolla oleva ratkaisumaali kelataan vielä kerran ruutuun. Ilo on irti.

Nyt seuraa kysymys. Minkä joukkuelajin harrastajamäärät tulevat nousemaan nuorten keskuudessa lähivuosina? Ja toinen kysymys pienen lapsen äidille? Minkä joukkuelajin pariin haluat lapsesi viedä?

Mielikuvat jääkiekosta lajina ovat ristiriitaiset. Junnumainos leijonamuro-paketin kyljessä on kaukana yliampuvien verikekkerien tarjoamasta maailmasta. Kiekkoherrat hei HALOO... Me junnujen kanssa toimivat yritetään tosissaan saadaan poikia lisää hienon lajin pariin - ja pysymään siellä. Halutaanko jääkiekosta tehdä Ultime Fighting-laji - myös harrastajamäärien suhteen? Hävetkää ja toimikaa. 

Onnittelut salibandyn mestareille ja lajille imagon kirkastamisesta. Hieno laji sekin. 

Olen puhunut.

Lainauksia

"Olin nuorena hyvin monipuolisesti lahjakas. Harrastin koripalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, yleisurheilua, voimistelua ja vaikka mitä. Olin kaikessa kohtalaisen hyvä ja sain kokemastani tunnustusta. Lapsethan hakevat omaa paikkaansa ystävien hierarkiassa. Olin huono koulussa mutta pärjäsin urheilussa sitäkin paremmin. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että urheilu pelasti minut lapsena, ainakin emotionaalisen kasvuni."

"Jos ihmisellä on hyvä olla, niin ei, piru vie, sitä hyvän olon tunnetta saa päästää pois tai ajatella, että huomennakin on hyvä olo. Silloin nuorempana asennoituminen lajiin oli sellaista, että pyrittiin koko ajan parempaan ja parempaan. Koskaan ei ollut riittävän hyvä. Nykyään jos peli menee hyvin, minä nautin siitä. Jos se menee huonosti, niin paskanko väliä sillä."

"Urheilu sopii erittäin hyvin sellaisille keskittyneille nuorille, jotka haluavat panostaa kaikkensa tällaiseen uraan. Silloin urheilu on hyvä kasvattaja. Toki alalla ilmenee syrjäytymistä ja kilpailu on kovaa, mutta sopii joillekin nuorille."

"Lajiurheilu on hyvä toimintamuoto lasten kasvatukseen. Sen kautta voi edistää sosiaalisuutta ja toisen huomioon ottamista. Minun mielestäni juniorivalmentajien tärkein ominaisuus ei liity laji-osaamiseen vaan selkeästi kasvatustaitoon."

Lainuksia kirjan sivuilta, mutta kenen suusta? Vaihtoehdot näet alla, mutta missä järjestyksessä? Kuka sanoi mitäkin? Oikean järjestyksen voit katsoa arvauksesi jälkeen kommentista.

Alpo Suhonen, Saku Koivu, Hjallis Harkimo, Sami Hyypiä.

Arvasitko oikean järjestyksen?

( lainaukset: Aikalisä - urheilun elämä ja totuus )

Ruotsin kaatajat 2008

Tästä se sinetöidään! Salibandyn MM-kultaa ja millä tavalla... Oli laji mikä tahansa niin voittoon tulee aina uutta potkua kun vastassa on - Ruotsi.

Avokatsomo voi hehkuttaa lisää!

Nousujohteessa

Kahdentoista ottelun syyskierros on takana ja pitkä joulutauko edessä. Seuraavan kerran pelien merkeissä palataan kaukaloon vasta loppiaisena. Monta harjoitusta mahtuu silti näiden välipäivien ohjelmaan. Kahden hyvän pelin jälkeen on mukava lähteä taukoa viettämään.

Lieskat pelasi kauden vauhdikkainta kiekkoa koko joukkueen tasolla, varsinkin ensimmäisessä ottelussaan Tappara Roihuja vastaan. Kyseessä oli seuranvälinen tunteikas, toverillinen vääntö jossa otettiin miehistä mittaa - monessakin mielessä. Selkeä voitto tänään 4-2.

Koko joukkue ryhdistäytyi tänään voittavalla asenteella ja toisessakin ottelussa Nopy kaatui 4-2, vaikka joukkeen valkokypärät #13 ja #14 yrittivätkin kovasti pistää kampoihin. Neljän pisteen päivä Tapparalle.

Oma poika oli tänään kirjallisissa töissä - tarjoamassa toimitsijoille töitä ja pöytäkirjoihin täytettä. Kutsu kävi hyökkääjäksi ja jalat toimivat hyvin, joten kahdessa ottelussa merkinnät 4+1 ( 1 min ) takasivat sen, että #65 tuli huomioiduksi kirjoihin ja kansiin. Toisessa pelissä tuli Joonan koko peliuran ensimmäinen hattutemppu.

Peleihin on tullut uutena elementtinä melko kova maalivahdin häirintä kiekon sulkemisen jälkeen ja sitä seuraavat kahinat maalinedustalla. Näistä tilanteista saatiin muutamia jäähyjä leivottua tällä kertaa. 

Pian peliukoilla on jo sen verran kokoa, että tuomareilla on hikinen urakka erotella vääntäjiä toisistaan. Tilanteet voi myös ennakoida ja välttää katkomalla peli ajoissa ennenkuin ruuhkat syntyvätkään.

Salamat voitti niinikään lauantaipelinsä ja keikkuu sarjan kärkikakkosena. Lieskat on mennyt läpi kauden nousujohteisesti ylöspäin. Koko harjoitusryhmän ilme ja kehitys näyttää hyvältä. Tästä ponnistaa innolla jääkiekon pariin uuden vuoden puolella. Mutta vietetään nyt kuitenkin ensin se Joulu.

Uusi selvitys nuorten liikunnasta

Olympiakomitea, Suomen Valmentajat ry ja Nuori Suomi ovat tehneet laajan selvityksen nuorten liikuntamääristä. Tässä muutamia pääkohtia tuoreesta raportista.

Fyysisesti passiivinen arki lisääntyy myös kilpaurheilua harrastavien keskuudessa. Nyt kaivataan lisää sujuvasti perheiden arkeen liittyvää perusliikuntaa ja urheilun "kotiläksyjä", jotka ovat helpompia toteuttaa kuin ohjattujen harjoitusten lisääminen.

Alle 15-vuotiaiden liikunta pitäisi olla monipuolista, sillä liian yksipuolinen lajiominaisuuksiin painottaminen voi tuoda negatiivisia terveysvaikutuksia ja rajoittaa kehitystä myöhemmin.

Suurin muutostarve havaittiin 12-15-vuotiaiden osalta. Tämä on aikaa jolloin sivulajeista luovutaan ja päälajin harjoitusmäärät lisääntyvät, mutta kokonaisuus kärsii niin monipuolisuuden kuin perusmääränkin suhteen.

Yleisen yhteenvedon tukimuksesta voi lukea tästä. Koko selvitysraportti löytyy tästä: Urheilevien lasten ja nuorten fyysis-motorinen harjoittelu. Selvityksessä on lajit käsitelty kaavioineen ja yhteenvetoineen erikseen. Jalkapallon osuus alkaa sivulta 40 ja jääkiekon sivulta 44.

Samaa asiaa nimenomaan valmentajan kannalta lähestytään Verkkolehti - Junnukoutsin artikkelilla. Asiasta kiinnostunut  pääsee käsiksi juttuun tästä.

Taitojäillä

Syyskauden keskiviikkoina on Sentterissä pyörinyt ikäryhmän taitojäätoiminta, jossa on keskitytty yksinomaan henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen luistelun ja kiekonkäsittelyn saralla.

Kaikki lähtee perusasioista ja niiden oppiminen vaatii toistoja, toistoja, toistoja... Näitä on tehty ja vauhtia on pidetty yllä koko syksyn. Loppiaisen jälkeen toiminta jatkuu taas koko lopputalven ajan.

Nämä harjoitukset ovat "ylimääräisiä", mutta siitä huolimatta innokkaita osallistujia ilmaantui syksyllä enemmän kuin kukaan osasi arvata.

Tapparan 98-ikäluokka on poikkeuksellisen innokas ja lahjakas ryhmä. Kolme vuosikymmentä ennen näiden poikien syntymää oli Tapparalla myös hyvä vuosikerta. Tästä ikäluokasta ovat lähtöisin mm. Teppo Numminen ja Janne Ojanen.

Tuleeko enää koskaan vastaavaa ikäluokkaa?- kysytään "Tapparan kuuskaseista" kertovan historiajutun lopuksi.  Niin, tuleeko? Olisiko se seuraava vaikka "ysikasi"? Sen me voimme joskus nähdä. Jutun voi muuten lukea tästä.

Tarpeellisia varusteita

Jääkiekko on välineurheilua, vaikka suoritustaso ja tulokset eivät olekaan niistä kovin riippuvaisia - kuten vaikkapa moottoriurheilussa. Kaikenlaista toppausta ja muovipalaa siis tarvitaan - lähinnä suojausta varten - ennenkuin kaukaloon on asiaa.

Joona liikkui tänään harjoituksissa mukanaan noin 21 erilaista varustetta. Normaali kenttäpelaajan setti. Pieninkin nippeli on varmaan ihan tarpeellinen. Yhdenkin osan rikkoutuminen voi tehdä pelaamisesta vaikeaa.

Harjoitusten aluksi murtui housujen kannattimen takakappale. Tästä seurasi se, että housut eivät saaneet kannatusta takaa lainkaan, vaan henkselit pukkaisivat lähinnä lenkille ylös niskaan. Ja housut toiseen suuntaan. Alas.

Harjoitukset vietiin loppuun ja kukaan ei varmaan huomannut mitään. Luulen että puutteet vähän haittasivat menoa, mutta mitäs siinä turhilla asioilla harjoituksia keskeyttelemään, ajatteli poika ja antoi kotimatkalla autossa kommenttia. "Kyllä niihin alkoi lopulta tottua".

Illalla haettiin uudet henkselit ja nyt ei housut tipu. Otettiin mustat. Muistan että aikoinaan vuosia sitten joku poika oli monissa harjoituksissa ilman olkaimia. Vauhdikkaissa pujotteluissa housut eivät aina tahtoneet pysyä mukana, vaan jatkoivat eteenpäin kun poika jo kääntyi seuraavaan mutkaan. Tarpeelliset siis ovat. Olkaimet.

( Minkä joukkueen vahvistus tuo apina mahtaa olla? )

Tilaus isolle tekojäälle

Tampere tarvitsee ison tekojääradan - tai kaksi. Miksi sitä ei vielä kaupungissa ole? Olisi tarvittu jo parikymmentä vuotta sitten. Käyttäjiä löytyisi varmasti. Kuka lähtee viemään asiaa eteenpäin?

Peleistä vapaa viikonloppu antoi aikaa ja puhtia käydä pojan kanssa Koulukadun tekojääkaukalossa. Omatoimista harjoittelua, vapaata luistelua ja höntsäilyä. Sääkin sopivan kuiva pikkupakkanen.

Kaikki muu loksahtaa paikoilleen, mutta Tampereen areenat ovat liian pienet. Viisikymmentä höntsäilijää samassa kaukalossa ei tarjoa kuin väistelyä, varomista ja turhautumista. Kukaan ei pysty tekemään oikein mitään.

Tilan puutteen takia ei muodostu porukoita pelailemaan höntsypelejä. Luistelemaan ei kunnolla pääse lainkaan. Ahtaan tilan pujotteluharjoittelu luonnistuu oivallisesti - eipä paljon muu toiminta. 

Kun on itse aikoinaan päässyt nauttimaan ison tekojääradan antimista, tämä tuntuu jotenkin laimealta. Isolla jäällä sai viidet pelit puumaaleihin poikittain. Ne jotka halusivat pelata sopivan kokoisissa ryhmissä, pääsivät mukaan, ja ne joille riitti omatoiminen luistelu tai "lämmäily" löytyi vielä oma tila ja paikka toimia. Tilaa, valoa, hyväkuntoista jäätä ja mukavia kokemuksia. Tätä kaikkea tarjoaa iso tekojäärata.

Poika harjoitteli laukauksia ja näytin yhden "vedon" malliksi. Meni suoraan maalikehikon verkosta läpi. Jos joku väittää ettei sellaista voimaa voi laukaukselle löytyä, voihan asian kääntää aina tarkkuuden voitoksi - jos kerran sen ainokaisen reiän löytää muuten ehjästä verkosta.

Joona lähti välillä toiseen - mailattomien - kaukaloon kierroksille. "Ei täällä pysty luistelemaan". Pelkkä luistelu sujuu isossakin joukossa vähän paremmin kun kiertäen mennään ja suunta on kaikilla sama. Liityin itsekin vaihtajien joukkoon.

Olihan se mukavaa silti - jos ei ( ja vaikka ) paremmasta tiedä. Yleisövuorot ovat laajentuneet tälle kaudelle myös arkiviikolle, joten tarjonta on parantunut ja tänne tullaan taas sopivan ajankohdan koittaessa. 

Isoa tekojäätä odotellessa...

Pelaajat kuvissa

Tappara 2008_2009

Jääkiekon syyskauden lähestyessä loppusuoraa tein Tappara E98 ryhmästä kuvakoosteen. Valokuvat ovat syksyn Kaarinan turnauksesta.

Huoltajana toimiminen on vienyt ajan pelien kuvaussessioilta. Kahta asiaa ei pysty tekemään yhtä aikaa ja kuvaaminen vaatii täysin siihen keskittymisen. Vähäisestä kuvaamisesta johtuen vain osa pelaajista on edustettuna tässä koosteessa.

Maalivahdista pääsee albumiin ja slide-show käynnistyy tästä.

( Photos by JSS © 2008 )

Kellojen soidessa

Päivää lähempänä joulua ja kalenterin luukku numero neljä tarjosi oheisen kuvaparin. Kirvesjoukko tarvitsee liigassa herätyskellot saattamaan peli uuteen nousuun. Ainakin hälytyskellojen pitäisi soida tässä tilanteessa. Muuten jatkossa kumisevat tuomion kellot.

Veivit naulaan?

Viikon Kiekkolehti tarjoilee artikkelin muodossa kehityskeskuksen näkemyksiä. Yksi avainsana tulevaisuuden harjoittelussa tulee sen mukaan olemaan pelinopeuden kehittäminen. Jopa siinä määrin että se ohjaa harjoitteiden suunnittelua lähtökohtaisesti. Tämä johtaa väistämättä siihen, että jo opittuja tekniikoita pitää yksinkertaistaa, vai onko jopa niin, että turhan monimutkaisia asioita ei kannata edes harjoitella.

Jo tämän päivän peleissä ei paljon sirkustemppuja nähdä, vaikka harjoituksissa kiekko kulkee mitä erikoisemmin kuvioin. Jos jatkossa pelitilannenopeus vielä yleisesti kasvaa, se tarkoittaa entistä suoraviivaisempaa kiekon käsittelytekniikkaa, sillä mitä nopeammin peli pyörii ja kiekko liikkuu, aikaa ei yksinkertaisesti turhiin veivauksiin ole. Suoritusnopeus on tulevaisuudessa ykkösasioita.

Jäähölkkää

Neljäs kerta jäillä ja homma lähtee vähitellen toimimaan. Tarkoittanee lähinnä sitä, että jäällä liikkuminen pelin tiimellyksessä sujuu ja toimii sekä mieltä että kehoa miellyttävällä tavalla. Höntsykiekko on siis kivaa - näin arkisemmin ilmaistuna. Nyt on siis puhe omista harrastuksista.

Vaihtomiehiä pitäisi löytyä enemmän - on äijien mielipide - jotta peli kulkisi vauhdikkaammin. Puolitoista tuntia yhdellä vaihdokilla syö isoista miehistä puhdit. Omasta puolestani olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Kone kulkee ja pääsee pelaamaan paljon. Vauhti vaan paranee loppua kohden kun isot ukot hyytyy ja mikkihiiri vipeltää.

Positiivista on se, että molemmille maaleille löytyy veskareita - ja hyviä sellaisia. Ei tarvitse tötsiä tähtäillä ja peli saa vähän haastetta. Makeammalta tuntuu kun pääsee verkkoa heiluttamaan oikean maalivahdin ohi. Vielä paremmalta jos ei osaa oikeasti edes pelata ja silti neljästi pääsee sössimään kiekon verkkoon kuten tällä kertaa kävi.

Osa porukasta pelaa aluesarjaa ja sen kyllä huomaa, mutta siihen en aio lähteä mukaan. Hiki lentäköön ja se päämääränä saa riittää. Poika saa keskittyä hoitamaan sarjapelejä. Iski vaan kuntoilee.

Yhtenäisellä rintamalla

Hämeen aluesarja jatkui sunnuntaina Lieskojen voitolla ja tasapelillä Tampereella. Pelitaidot kehittyvät ja otteet kristallisoituvat kauden edetessä. Kun yksilö fokusoituu paremmin pelin ytimeen niin koko joukkueen kuva pehmenee ( mennäänkö tässä lauseessa jargonin lähteille? ).

Sarjan E98 ja lohkon 3 tasainen keskikasti on muodostunut ja asiat ovat pienestä kiinni. Pelit ovat tasaisia näiden joukkueiden välillä ja sehän on hyvä asia - kunhan tuomarit pysyvät tiukkojen pelien vauhdissa mukana. Jos ote kirpoaa - näin valitettavasti välillä näyttää käyvän - peli voi kääntyä mihin suuntaan tahansa.

Tuomarit voisivat peleissä valvoa lähituntumassa myös miten kättelyt sujuvat ja mitä kieltä jonossa käytetään. Luultavasti tämä ei kuulu viralliseen toimenkuvaan, mutta saisi siihen sisällyttää. Kun tässä iässä opetellaan käytös, on myöhempinä ikävuosina helpompi hallita tilanteita. Oppi menee nyt paremmin perille.

Jalkapallon puolella on otettu tiukka kanta sopimattomaan kielenkäyttöön ja näistä jaetaan selkeästi huomautuksia ja rangaistuksia. Miksi samaa linjaa ei voisi kehittää myös jääkiekon puolella?

Maalivahdit pelasivat sunnuntain vähämaalisissa peleissä kiitettävät suoritukset, niin Lassi kuin Väinökin, jolle erityismaininta rankkarin torjumisesta, voitosta ja hyvistä otteista edelliskauden joukkuettaan vastaan. Tiukka paikka lähteä peliin torjumaan.

Loppuvuosi jatkuu vielä muutamalla Lieskojen pelillä, Salamilla niitä tulee tuplaten. Joukkueiden koot ovat pieniä joten tarvittavia pelaajalainoja varmasti tullaan joukkueiden sisällä näkemään. Lomat, sairastelut yms. esteet aiheuttavat oman katonsa pelipäivinä. 

Onneksi siirrot ovat sääntöjen mukaan sallittuja ja mikä sen suotavampaa koska samaa harjoitusryhmää ollaan. Muutenkin joukkueiden välistä yhtenäisyyttä pitää korostaa ja vahvistaa sillä onhan kaikkien yhteinen nimittäjä - ei enempää ja vähempää kuin - Tappara. 

( Photo by JSS © 2008 ) 

Hallista keikalle

Loppuvuosi on vuoden kiireisintä aikaa. Harjoituksia peleineen riittää ja lähestyvä joulu tuo perheille omat extramenonsa.

Keskiviikon tasojäillä ei tällä kertaa nähty Barkovia, joka kuluneella viikolla hyppäsi liiga-Tapparan ohjaimiin. Aika ei taida jatkossa riittää junnujen treeneihin, sillä pahnan pohjimmainen pitäisi herättää henkiin. Tavoitteena saada verkot heilumaan myös vastustajan päässä ja suunta ylöspäin. Saa nähdä miten Tapparan käy.

Tasojäiltä ponkaistiin Ferrarin renkaat sutien suoraan koulun joulumyyjäistapahtumaan. Juniorin keikka basson varressa odotti.

Muiden tapahtumien lisäksi myyjäisissä oli siis tarjolla elävä jukebox. Listasta sai valita biisin, maksaa sen kassaan ja bändi lähti soittamaan. Aika hieno idea.

Pelit jatkuu, keikat jatkuu. Erilaiset harrastukset tasapainottavat toisiaan. Joulujuhlassa soitto soi taas ja siihen mennessä on myös syyskauden pelit pelattu. Toivottavasti verkko on heilunut tiuhaan - myös liigajoukkueen toimesta.

( Photo by JSS © 2008 )

Leikki

Tänään 20.11. vietettiin Lapsen oikeuksien päivää ja teemaksi nostettiin lapsen oikeus leikkiin. Unicef on teettänyt tätä varten tutkimuksen kuudesluokkalaisten suhtautumisesta leikkiin, liikuntaan ja harrastuksiin.

Tutkimus osoitti mm. sen, että omaehtoinen leikkiminen ja liikunta, ohjatut harrastukset, sekä maaseutumainen ympäristö tukevat lapsen itsetuntoa. Esille tuli myös se, että lasten liikunnan liika kilpailuhenkisyys taitaakin olla enemmän vanhempien ( aiheeton ) huoli. Lisää asiasta tämän linkin kautta.

Sopivasti päivään liittyen (?) jääkiekkoryhmä järjesti lasersotatapahtuman pojille paikallisessa alan yrityksessä. Liivit niskaan ja joukkueet metsästämään pisteitä. Uusi tekniikka on muuttanut sotaleikkien välineet ja ympäristöt, mutta pojat ovat edelleen samoja poikia.

Viime aikoina on Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien herättäminä puhuttu lasten - ja lähinnä siis poikien - pyssyleikeistä ja siitä ovatko ne miten vahingollisia. Aikojen alusta pojat ovat kuitenkin sotaleikkinsä leikkineet ja niin varmaan tulee jatkossakin olemaan. Tässä ajassa on jotain muuta vialla. Lasten leikit eivät selitä kaikkea.

Eräässä päiväkodissa yrittivät muuttaa leikkien suuntaa keräämällä kaikki aseet, miekat ja muut sotalelut pois. Tuloksena oli se, että poikaviikarit söivät näkkileivistä itselleen pyssyt ja sota jatkui. Sen jälkeen palattiin takaisin vanhaan käytäntöön. Antaa lasten leikkiä, sillä sitähän se vaan on - kunhan turvallinen raja säilyy. Aikuiset ei aina ymmärrä. Se on vaan leikkiä.

Tuplakriisi kaupungissa

Talven ensilumi saapui Tampereelle. Peite on heikko ja pysyvää saadaan odotella vielä pitkä tovi, mutta onhan tuo silti pieni piristys synkkään syksyyn. Sitä tarvitaan sillä Tampereella on kriisi. Ja paha.

Jos TPS torstaina voittaa pelinsä, on perjantaina Hakametsässä vastakkain kaksi liigan peränpitäjää - Tappara ja Ilves. Tätä päivää ei moni olisi halunnut olla näkemässä. Heikompaakaan ei voi pilkata kun oma joukkue on yhtä huonossa hapessa. Kaikki ilo viety.

Tutkittu juttu on se, että suosikkijoukkueen menestys vaikuttaa suoraan kannattajan yleiseen olotilaan. Huipulla surffaillessa ei mikään elämän vastoinkäyminen tunnu miltään, mutta kun peli ei kulje elämältä putoaa pohja. Ruoka ei maistu, rouva nalkuttaa, työkaverit vinoilee, koirat ruikkii kintuille ja sitä rataa.

Patasydämen syntymässä saaneena toimenkuva on lähinnä empatian jakaminen, mutta toivotaan tilanteen kääntymistä pikaisesti parempaan suuntaan. Muuten koko kaupunki putoaa pimeän ja hyisen kosken syövereihin. Ja onhan hyvin mahdollista että perjantaina putoaa ensimmäinen - valmentaja nimittäin...?

Kiekkoa kaikille

Mitä yhteistä on Mikki Hiirellä ja suomalaisella jääkiekolla? Molemmat ovat päässeet kypsään 80-vuoden ikään. Hiiri tänään ja Suomen Jääkiekkoliitto tammikuussa.

Sanonta mikkihiiri on urheilukentillä lähinnä pilkkaava nimitys, vaikka kaukalossa pienempikin voi pärjätä. Saku Koivu on kokoaan suurempi mies myös Kanadassa ja oli mukana Tupu, Hupu ja Lupu-ketjussa joka niitti mainetta Suomelle.

Kirjailija Juha Seppälä - tunnettu Ässä-kausikorttilainen - rinnasti aikoinaan osuvassa lehtikolumnissaan kiekkomiehemme Teemu Selänteen disneymaailman edustajaksemme USA:n länsirannikon unelmakaupungissa.

Nämä kaksi suomalaisen jääkiekkoilun kirkkainta kiintotähteä olivat muiden joukossa mukana kiekkoliiton juhlavuoden kiertuebussissa. Eivät henkilökohtaisesti, mutta valokuvien, palkintojen ja esineiden kautta.

Bussi oli aikataulun mukaisesti Hakametsässä tänään ja käväistiin paikalla Joonan kanssa tutkimassa esille tuotu anti. Tarjolla oli tiivis katsaus ja kaari suomalaisen jääkiekkoilun alkutaipaleilta tähän päivään. Mausteena ne pienet tähtihetket niin yksilötasolla, kuin maajoukkueenkin parissa.

Ja poistuessa lyötiin lähtijöille juhlakiekot käteen ( Made in Czech Republic... hmm? ). Kuin Mikki Hiiren korvat konsanaan. Onnittelut pitkästä taipaleesta. Kiekkoa kaikille.

Leijonat liikkeellä

Jääkiekkoliitto täyttää 80 vuotta ja tapahtuman kunniaksi museobussi kiertää maata. Tarjolla Canada-maljaa, aitoja pelipaitoja sekä muuta tavaraa höystettynä äänellä, videolla ja valokuvilla.

Tampereella vierailu tapahtuu tiistaina 18.11. Tappara - Pelicans ottelun yhteydessä. Muut Liiga- ja Mestis-paikkakunnat sisältävä aikataulu löytyy tästä linkistä.

Asian toinen puoli

Jokaisen jääkiekkovanhemman olisi välillä hyvä päästä kokeilemaan mitä on jääkiekkoharjoitus. Siis ihan kaukalossa ja tekevänä osapuolena. Miltä siis tuntuu tehdä samat harjoitukset kuin poika tekee neljä kertaa viikossa. Vaikka vain kerran kaudessa.

Yksikin harjoituskerta selventää ajatuksia ja auttaa ymmärtämään että asiat eivät ole aina niin helppoja miltä ne katsomosta näyttävät. Toisaalta tulee myös ymmärrystä siitä, miksi se on niin kivaa että sitä jaksaa tehdä neljä kertaa viikossa.

Ammattilaisten vetämänä luisteluharjoituksia, kiekonkäsittelyä, syöttöjä ja laukauksia. Lopuksi peliä ilman vaihtomiehiä niin että kieli roikkuu lähes jäänpinnassa kuivana kuin Saharan hiekka. Viikonloppuna tuli kokeiltua. Kiitos tilaisuudesta.

Ehkä tästä voi kehitellä lisäkuvioita siirtyä välillä taas jääpelien pariin - pitkän ( liian pitkän ) tauon jälkeen. Ainakin yhdellä peliryhmällä on tarvetta lisämiehille. Mutta odotetaan nyt ensin alaselän jumin avautumista ja tunnetta siitä, että omistaa jalat - eikä kahta halonpalaa.

Ison ladon ihmeet

Hämeen aluesarja jatkui lauantaina Längelmäki-hallissa. Tämä maaseudun perinteiseen punasävyyn maalattu, ladolta näyttävä urheiluhalli säilyttää omaleimaisuutensa myös sisätiloissa. Hyytävää kylmyyttä pehmentävät puurakenteet yhdessä sarjan isoimman kaukalon kanssa tuovat omaperäistä ilmettä alueen pelipaikkatarjontaan.

Tilavat ja lukumääräisesti riittävät pukukopit tekivät pelireissusta miellyttävän kokemuksen. Äänentoisto hallissa on parasta mitä lähialueen harjoitushalleista löytyy. Seinien puurakenne on parempi kuin kaikuva peltikuori. Musiikki soi hyvin ja kuulutuksista saa selvää. Tämä ei hivele, mutta helpottaa audiomiehen korvaa.

Tappara Lieskat otti tänään kaikki tarjolla olleet neljä pistettä. Kotijoukkue JLS - Jokilaakson Lätkä-Sudet - teki ensimmäisestä koitoksesta piinaavan. Johtuiko kylmästä hallista vai pitkän pelimatkan puuduttamista pelaajista, mutta parhaassa iskussa ei liikkunut niin luistin kuin kiekkokaan.

Päivän toisessa ottelussa Lieskoja vastaan asettui KPK. Kyseessä ei ole Kajaanin PalloKerho, eikä Kurikan PunttiKlubikaan, vaan Koillis-Pirkan Kiekko. Toinen pieni, mutta pippurinen seura joka tarjosi astetta kovemman vastuksen kuin JLS. Lieskojen peli kulki nyt aamun unenmuistoista hapuilua paremmin. Kauden parasta peliä joukkueelta tähän mennessä.

Pöytäkirjat saivat yllättävän paljon täytettä jäähyjen muodossa. Kolme käskyä jäähyboxiin pelin aikana ajaa miehen suoraan suihkuun. Tänään Lieskoilta lähti ukko molemmista peleistä kesken tärkeimmän tohinan. Tuomarilinja elää siis tapahtumasta toiseen.

Päivän erikoinen 1. Vaihtoaitiosta ei löydy pelimiehille reittiä WC-osastolle. Ainoa reitti kulkee vain jään ja pelikentän poikki. Huoltajana neuvoin siis ainoaan mahdolliseen paikkaan jonne luistimilla pääsi - tuomarien pukukoppiin. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kopista löytyi kyllä ihan oikea WC.

Päivän erikoinen 2. Hallista löytyy yksi maan mieleenpainuvimmista ja historiallisista jääkoneista. Savupöllähdykset ovat suuta aukovia ja voi pojat sitä veden määrää jonka se jälkeensä jättää. Onneksi kylmä kangistaa ja jää on sen jälkeen kuin parasta silkkiä. Jo pelkästään tämän takia kannattaa ohimennessään piipahtaa. Linkki ja kartta kohteeseen löytyy tästä.

Pressun edestä ja takaa

Hukattua linkkiä - jota kaipailin viime viikon torstaina - ei kaikesta huolimatta löytynyt. Lyödään tiskiin sen sijaan toinen harjoitusvideo. Tätä samaa harjoitetta muunneltuna pojat tekivät tänään tasojäillä - luistimet jalassa ja kiekon kanssa.

Tällä kaudella on 98-ikäluokka jaettu kahteen tasoryhmään, joissa osaa pojista kierrätetään. Ajatuksena on siis samantasoisten harjoittelu omassa ryhmässään. Monissa harjoituksissa saadaan tasaväkisiä pareja, jolloin hyöty on parempi kaikille.

Edelliseen salibandykirjoitukseeni liittyen oli hauska huomata miten asiat voivat kohdata eri näkökulmista. Sen lisäksi, että joku näkee asiat eri tavalla, voi myös tarkastelupaikka olla erilainen.

Avokatsomon blogien aihepiiri liikkuu paljon salibandyn sarjapelien pyörteissä. Joskus myös huomioidaan mitä verhon takana toisella kentällä tapahtuu ( Classic / Team Torstai ). Riippuen siis siitä kuka asioita tarkastelee, päänäyttämö ja kiintopiste voi olla pressun edessä - tai sen takana. Joskus nämä kohtaavat ja se on hienoa.

Vaihtorumbaa ja muuta haittaa

Tulipa taas kerran huomattua miten erilaiset ulkopuoliset tekijät vaikuttavat pelin kulkuun ja ratkaisevat huomattavan paljon miten peli elää. Tässä ne muutamat asiat joita ilman Tekmanni olisi ollut lyötävissä salibandykentällä.

Jos vaihtoruletti ei ole selvä, yksinkertainen ja selkeästi johdettu, energiaa kuluu paljolti muuhun kuin pelaamiseen keskittymiseen. Jos maalivahti joutuu poistumaan kiireiden takia kesken pelin ja uusi mies joutuu kehiin, keskittyminen maalilla alkaa nollasta. Jos tapahtuu loukkaantuminen ja toinen lähtee saattajaksi, palataan alkuun - on vaihtoarpomisten vuoro. Voita siinä sitten.

Kahdelle jälkimmäiselle asialle ei voi mitään. Ensimmäiselle voisi yrittää tehdä. Kaikesta huolimatta nyt on kyse harrasteliikunnasta, joten viis niistä voitoista. Pääasia että hiki irtoaa, on hauskaa ja selviää ehjänä kotiin. Vai miten se nyt olikaan?

Torstai-illan hieno pelitapahtuma. Viereisellä kentällä Classic valmistautui kotipeliinsä, musiikki soi ja valaistustakin oli ottelutapahtumasta johtuen tarjolla myös pressulla erotetulle takakentälle. Kaiken kruunasi kaksi tuomaria. Ihan oikea pelitunnelma. Vain katsojat puuttuivat. ( Ja voitto ).

Kuulaharjoituksia

Poika käyttää ulkoterassia puukuulaharjoituksiin ja selvittelin mitä vinkkejä netti tarjoilee asiaan. LOK-kurssimateriaalista löytyi paljon harjoituksia, mutta kuva kertoo enemmän ja liikkuva kuva vielä enemmän. Tässä videolla muutamia harjoituksia.

Kansiota selaillessa sivujuonteena osui silmään myös taulukko 10-12-vuotiaiden liikuntatekijöiden kehityksestä ja mihin alueisiin harjoituksissa kannattaa painopiste luoda. Tässä siis ne hermotuksen kehittymisen kannalta otollisimmat herkkyysalueet - toisin sanoen: oppi menee parhaiten perille tässä iässä näillä osal-alueilla.

• Koordinaatio
• Reaktiokyky
• Rytmikyky
• Nopeus / Askeltiheys
• Liikkuvuus

Löysin myös toisen aihetta sivuavan videopätkän jonka halusin liittää tähän, mutta linkki katosi jonnekin ( bittiavaruuteen ). Palataan asiaan viikonloppuna mikäli sattuisi vielä löytymään.

Kumit käyttöön

Tampereen jäähalleihin on ilmestynyt tälle kaudelle hyviä apuvälineitä jääharjoituksia varten. Yksinkertainen ja aivan loistava keksintö joka hakkaa muoviset kartiot 3-0. Painoa on riittävästi ja kuminen pinta pitää tötsän paikoillaan jäällä. Helppo käsitellä ja siirtää latomalla tarvittava määrä mailan varteen.

Oivallus on loppuun ajettu mikroauton rengas. Paikkakunnilla joissa kartingia harrastetaan, on kumeja varmaan tarjolla tähän käyttöön. Kannattaa kysellä. Blogi suosittelee.

Päivä huoltajana

Jääkiekkojoukkueen huoltajan päivästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Tuskin ketään kuitenkaan kiinnostaisi sitä lukea - vaikka joukkueena olisi Montreal Canadiens - eikä varsinkaan jos olisi E98 junnujoukkueesta kyse. Huono idea siis, mutta tapahtumia silti riittää.

Huoltajan tuurauskeikka alkoi kopissa esittelyllä, vaikka kaikki pojat tuttuja ovatkin. Moni jo usean vuoden takaa. Esittely tuotti heti ensimmäisen kommentin penkiltä: "Onnittelut". Minuuttia myöhemmin asiat palautettiin oikeisiin mittasuhteisiin päivän toisella palautteella. "Täytä pullo, palvelija!" Näissä kahdessa kommentissa kulminoituu ilmeisesti joukkueen huoltajan koko toimenkuva. Palvele ja ole onnellinen.

Pullot täyteen, muutamat luistimen nauhat kiinni ja kohta ollaankin matkalla vaihtoaitioon. Lunta muovipussiin kolhujen varalle ja samantien onkin jo ensimmäinen peli käynnissä.

Kesällä uusittujen kaukaloiden ovien lukko on hieman jäykkä. "Paina tosta", opastaa Oskari ja kas kummaa, ovi aukenee helpommin kuin varsinaisesta kahvastaan. Huoltajan homma onkin helppoa - varsinkin kun on fiksuja poikia opastamassa.

Puolivälissä peliä tulee ensimmäinen käynti kaukalossa kun yksi hyökkääjistä on jäänyt jään pintaan. Makaa siellä ja kädet vaan liikkuu. Aina ei tiedä onko jotain vakavampaa. Sillä asenteella pitää kuitenkin mennä ja toimia. Ukko auttaen vaihtopenkille eikä mistään vakavammasta ole kyse. Suurin osa vammoista jäällä taitaa olla enemmänkin henkisiä kolhuja.

Ovea auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Pelin aikana noin ja aika tarkaan kolmekymmentä kertaa. Siinä ne saranat kuluu. Summerin pärähdys, huudot keskialueella ja koppiin kuuntelemaan mikä meni vikaan tällä kertaa.

Parin tunnin tauko ja kaikki alkaa taas alusta. Jääkiekko-ottelu on loppumaton kehä, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan, aina uudestaan ja samanlaisina. Alkuveryttelystä koppiin ja kopista jäälle. Samat rutiinit toistuvat vain pienin vivahde-eroin.

Uusi peli käynnissä ja puolustajat pyrkivät kentälle. Syntyy seuraavanlainen episodi. "Ei vielä, vasta kun pilli on soinut". "Se on vaihto nyt". "Kello on vasta 10:57. Vasta kun pilli soi". Kolmen sekunnin kuluttua pilli soi. Aition ovi auki. Jäälle menevän katse kertoo: "Mitäs minä sanoin. Se oli vaihto." Yritän katsoa perään: "Mutta pilli... ". Jotenkin tuntuu että hävisin tämän sanailun?

Taas on aika kipittää pikaisesti jäälle, sillä näyttää sattuneen ihan oikeasti. Hyökkääjä talutetaan penkille ja haetaan jäitä kolhun saaneen ranteen päälle. Onneksi ei pahempaa tälläkään kertaa ja seuraavassa vaihdossa pelimies on jo kentällä viemässä joukkuettaan voitokkaasti loppuun.

Voittopelin jälkeen kopissa on iloisempi tunnelma. Varusteet riisutaan ja jotkut painelevat jo suihkuun kun muutama ei ole saanut vielä ensimmäistäkään suojusta pois. Ohjelmassa on vesipullojen tyhjennystä ja liian riehakkuuden karsimista. Yksi toisensa jälkeen pelimiehet suoriutuvat kotimatkalle. Pullot ja roskat pois lattioilta. Vessan ja suihkutilojen tarkistus. Sormikkaat, pariton sukka ja yksi juomapullo jäävät kaipaamaan omistajaansa. 

Päivän tuuraus huoltajana päätöksessä. Lieskojen ja Salamien E98 päivän pelitulokset löytyvät täältä.

Levymolke liekeissä

Mustat iski taas Areenalla voiton kun Team Torstai kokoontui reikäpallon pariin. Menee vähitellen yksipuoliseksi. Ajoittain saatiin Valkoistenkin peli kulkemaan ja monta maalia putkeen. Senkin kamelin selkä katkesi kun maalivahti jouduttiin vaihtamaan kylmäkalleen. Se oikea joutui breikille kun jälkikasvu huusi kentän laidalta: "Iskä, nyt on vessahätä".

Tyhjennystauolle jonnekin alakerran pukukopin vessoille ja lopulta taas maalille torjumaan. Tällä kertaa levymolke sylissä. Siihen pysähtyi pahimmat kudit ja ensimmäistä kertaa oli kuulemma eloa tuossa jäykässä maalivahdissa - "puulevy liekeissä" - revittiin aiheeseen sopivat huumorit.

Ilman vaihtomiehiäkin pelattuna jalka alkoi jo kulkea edellisviikkojen taaperrukseen verrattuna. Sykemittarin pohjat pysyivät ihan kohtuullisina. Tällä kertaa ei menty kolmatta sataa. Tätä voi jo kutsua peliksi.

Ensi viikolla tulee vieraileva joukkue pelisessioon, joten silloin sitä peliä pitäisi löytyä. Viime kerralla saatiin samalta porukalta leukaan ja lujasti. Torstai on toivoa täynnä - kuten ryhmän motto kuuluu.

Elämää fanilipun läpi

Kauden ensimmäinen liigapeli tuli katsastettua livenä vasta tiistaina, kun Ässät saapui Tapparan vieraaksi. Joona kannusti kotijoukkuetta ja minä tasapuolisesti molempia.

Väki oli vähissä ja Ässiltäkin puuttui iso perinteinen huutosakki. TV-peli varmaan jätti osan katsojista kotiin, mutta muutenkin tunnelma oli aavistuksen vaisuhko. Mitä on tapahtunut liigalle?

Erikoista oli sekin, että jo hallin pihalla lyötiin kaksi ilmaista pääsylippua käteen. Uusi liigan käytäntö? Saa jatkua ja ihan hyviltä paikoiltakin olivat, joten kiitokset Tapparan hierojille...

Tapparavisio näytti ennen pelin alkua valotaululla piirroshahmoin pokeripeliä jossa patapaitainen peluri löi neljä ässää pöytään - ja hihasta putosi vielä muutama. Lopuksi patapeluri joutui syömään korttinsa tapparapelurin vahtiessa vierellä.

Ässät on tällä kaudella vienyt jo Ilveksen päänahan Hakametsässä ja nyt oli toisen tamperelaisen legendaarisen seuran vuoro nöyrtyä. Illan oikeassa pokeripelissä niitä Ässiä oli täyskäsi joka kentälliseen ja maalissa Jokeri voittoa varmistamassa.

Nyt ei katsomossa auttanut mikään muu, kuin katsella peliä fanilipun läpi. Ainakin Joonan kommenttien mukaan elämä näytti näin ruusuisemmalta. Ottakaamme tämä siis tavaksi tappion hetkellä - elämää fanilipun läpi.

( Photo by JSS © 2008 )

Nimi lehteen!

Hämeen alueen 98-kiekkojunnut ovat nyt päässeet lehteen, kun Kiekkolehti julkaisee uusimmassa numerossaan ensimmäisten kierrosten tulokset ja sarjataulukot. Otteluselostukset, maalintekijät ja kuvat otteluista vielä puuttuvat tässä vaiheessa kiakkouraa, mutta ehkä isompiakin juttuja vielä nähdään joskus - vuosien päästä. Kuka sitten näistä pojista onkaan vielä pelihommissa mukana silloin?

Jotain silti tarjoaa tämäkin blogi tähän puutteeseen - jo nyt. Viipale sieltä ja toinen täältä junnujen elämää. Jos haluaa palan poimia noukkimatta, kääntämättä, liian vakavasti vääntämättä - ymmärtäen viihteen ja sen sisään rakennetun asian ytimen - voi löytää jotain uutta näkökulmaa asiaan. Asialinjakin enemmän kysymyksiä herättävä, kuin vastauksia tarjoileva.

Jo vuodesta 2005...

( Päivän hauskin uutisotsikko? Nykänen vaihtaa seuraa. Ei sitä miltä näyttää. Tällä kertaa vaihtuu hiihtoseura - ei Mervi vaan Puijo. )

Mikä laji, mikä joukkue?

Jalkapalloseuran päättäjäisissä jaettiin pojille palapelejä. Hienoa... mutta mitähän valmistuva kuva mahtaa esittää? Kysessä on joukkuekuva ja lajikin poikkeaa jalkapallosta. Kysymys kuuluukin: Mikä laji ja mikä joukkue? Oikea vastaaja saa kunniaa ja vain kunniaa. Vastaus näytetään kunhan Joona ehtii sijoitella 250 palaa oikeille paikoilleen.

Luolien uumenissa

Maan alla - Herwoodin kallioluolissa - pelattiin viikonloppuna Hämeen alueen ensimmäiset pelikierrokset. Tappara Salamat ja Lieskat astuivat kaukaloon ja pelejä värittivät lukuisat maalit sekä jäähyt, joita luonnollisesti näin kauden alussa tulee ehkä esiintymään enemmän kuin sarjan edetessä.

E-juniorien otteluissa tuomitsevat tällä kaudella viralliset tuomarit, jotka tuovat ryhtiä pelitapahtumiin. Kaikki menee niin kuin pitääkin ja suukopu jää pois. Tai sitten lisääntyy - aika näyttää.

Käsitykseni mukaan joukkueilla pitäisi olla käytössä hihanauhat erottamaan peliketjut toisistaan. Jostain syystä niitä ei kaikissa peleissä näkynyt. Syytä tähän ei kannata kuin arvailla?

Poika pelasi viikonlopun aikana kahdessa eri joukkueessa yhteensä neljä peliä. Yritystä ja energiaa riitti omiin ja lainapeleihin - jäähypenkkikin tuli testattua. Näissä neljässä pelissä tehtiin yhteensä 45 maalia puoleen jos toiseen, joten kovasti on toimitsijoita työllistetty.

E-98 aluesarjan tulokset ja taulukot löytyvät tämän linkin takaa, ja ensimmäisten pelien tuloksista voi mietiskellä miten tasaisia ovat sarjan joukkueet keskenään lohkon 3 osalta. Ovatko näillä numeroilla päättyvät pelit poikia parhaiten kehittäviä - niin hävinneessä kuin voittaneessakaan joukkueessa?

( Photo by JSS © 2008 )

Wheels of Fire

Jääkiekon ja jalkapallon lisäksi maailmassa on lukuisa määrä urheilulajeja joissa voi luitansa katkoa. Tässä yksi niistä. Hupaisinta lienee videon loppu, jossa haastatellaan voittajaa. Laji on kova myös hiuksille - etten sanoisi raaka...

Cream: White Room ( Album: Wheels of Fire )

Pleksit huurussa

Viikonlopun jääkiekkonäkökulma syntyi toimitsija-aition pleksien takana. Ensimmäinen havainto oli, että myös kaukalon ulkopuolella on elämää - ja kiivastahtista vielä. Kynnet lyhenevät ja hiki virtaa. Toimitsijan elämä on täynnä yllätyksiä.

Kuulutuksia ei saatu toimimaan koska mikrofonin kaapelista löytyi selvittelyn jälkeen vika. Piuha oli poikki ja päästiin yhdestä hommasta. Pelikelloa ohjaavan tietokoneohjelman kanssa oli pientä säätöä ja ensimmäisestä pöytäkirjasta tuli susi. Muuten saatiinkin hommat kohtuudella toimimaan.

Toimitsija on varmaan ainoa hallissa joka rukoilee ettei kaukalossa tapahtuisi mitään. Maalit ja jäähyt aiheuttavat kiirettä, kirjaamista ja arvailua. Kuka teki mitä ja milloin?

Pelirintamalla Tapparan pojat olivat saaneet turkulaisia vieraita. Ensimmäisessa ottelussa toimitsijoilla riitti töitä maalien lisäksi jäähyjen kirjaamisessa. Tapparan pojat kuluttivat penkkiä ja oma poikakin otti oman minuuttinsa nimikkeellä Leikkaaminen ( nro 524 Clipping ).

TPS tuli harjoitusotteluun kahdella joukkeella ja molemmissa otteluissa kotijoukkuetta vietiin urheilujuomalle. Mukava aina nähdä uutta väriä vastustajissa. Tuttuihin paikallisvastustajiin otetaan tuntumaan kun sarja käynnistyy viikon päästä. Silloin pöytäkirjoja täytellään enämpi vähempi tosissaan ja pleksien takana ovat tällä kertaa toiset miehet - hikoilemassa.

13-OR Kohtuuttoman kova peli 527 Excessive Roughness EX-RP

Pelihommat eivät kaukalossa suju ilman hyytävää joukkoa erilaisia toimitsijoita. Näkymättömiä, mutta niin sangen tarpeellisia otteluiden läpiviemiseksi.

Junnujen peleissä toimitsijatehtävät lankeavat vanhempien harteille. Tarvitaan kirjuria, ajanottajaa, kuuluttajaa ja rangaistuskopin oven avaajaa. Kävin kiekkoliiton järjestämässä koulutuksessa.

Tasavajaa maali, pöytäkirjan sulkeminen, INTRF, toimitsijaesimies, raportti A44, hihamerkki, pelin viivyttäminen, 31 - JR, TRIP, mainosten kuuluttaminen... Voisin kuvitella että tavallinen vanhempi hiljentyy näiden termien ja sääntöjen vyöryessä yli. Tuskanhiki nousee pintaan koulutustilan 37 asteen lämpötilasta huolimatta.

Jaetun oppimateriaalin johdantokin sukeltaa suoraan asian ytimeen: "Tämän oppaan lisäksi jokaisen toimitsijan  täytyy myös tuntea voimassa olevat jääkiekon sääntökirja ja Suomen jääkiekkoliiton kilpailusäännöt..." Jaaha, että tämmönen tapaus tällä kertaa.

Kirjuri on toimitsijoiden kunkku, joka tulikin selväksi koulutuksessa. Ohjeita annettiin myös kuulutusten hoitamiseen. Vierasjoukkueen kuulutukset aina ensin. Pari viikkoa sitten käydyssä Kaarinan turnauksessa kuuluttaja ilmoitti jäähyn päättyessä: "Joukkueet tasaväkiset". Onko toimitsijaopas jäänyt turunmailla lukematta? Ei muuten pitänyt edes paikkaansa. Tasaväkisyys.

Pienenä vinkkinä tilaisuudessa saatiin myös järjestää pieni kiekkosääntökisailu kotona perjantai-illan ratoksi. Samaa kiinnostavien sääntökoukeroiden kahlausta voisi varmaan jatkaa koko viikonlopun putkeen? Mikäs siinä, perheissä onkin paljon joutoaikaa.

Children of Bodom: Tie my Rope ( repeat )

( Tämä on SE TV:n NHL-pelimainosbiisi. Sopiva tähän seuratoimitsija-mielentilaan... )

Idän ihmeet

Urheilun osalta oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Edellinen vapaa taisi sijoittua loman tietämille. Joka tapauksessa kevyttä ohjelmaa oli järjestetty yhteisen joukkuekuvauksen muodossa. Yksittäiskuvien kanssa aikaa oli koko sessioon varattu kolme varttia, josta kolmasosa käytettiin. Ehkä parempi näin - ruuhkia ei muodostunut.

Kuvausten aikana käytävällä kävi esittäytymässä joukkueen kauden voimaharjoituksista vastaava salaperäinen Herr Günter - mestarien tekijä historian hämäristä - jonka parhaita saavutuksia oli maansa moukarinheittojoukkueen menestys ensin naisten ja sitten miesten sarjassa. Sama joukkue, samat heittäjät - aikamoinen saavutus.

Ensi kauden joukkuekuva joudutaankin siis ottamaan erittäin laajakulmaista objektiivia käyttäen, jotta kaikki pelaajat mahtuvat kuvaan. Jonkinlaisia muodonmuutoksia pelaajissa siis tuleekin esiintymään, kuten mestarien oppi-isä oheisessa kuvassa demonstroi. 

Tämän kaiken lisäksi Herr Günter ymmärtää hyvin huumoria ja on hauska mies. Näitä ominaisuuksia ei joukkueessa ole koskaan liikaa. 

Jääharjoituksia on ohjelmassa jo huomenna ja silloin varusteet puetaankin taas tositoimiin. Kauden viralliset potretit on suoritettu.

Kaarina ( Slight Return )

Turnausmatkan aikana tuli kuvattua noin 500 ruutua. Sen verran tuli yksittäisiä pelaajakuviakin, että ajattelin julkaista myöhemmin niistä oman kokoelman esille. Katsotaan mitä tapahtuu - erään tunnetun suomalaisen formulakuskin sanoja lainatakseni.

Jääkiekkopelin kuvaaminen ei ole niitä helpoimpia valokuvauksen alueita. Vauhtia riittää, valaistus on halleissa heikko, valotuksen ja valkotasapainon kanssa on säätämistä. Kuvanvakaaja on hyvä keksintö ja on oiva apu. Pleksit, verkot ja järjestysmiehet ovat häiriöksi.

Hienon otoksen syntyminen on aina pienestä kiinni. Joku yksityiskohta tai puute voi pilata hyvänkin yrityksen. Wihurihallissa jäi harmittamaan yksi tilanne, jossa tuomari kupsahti melko näyttävästi jään pintaan. Olin juuri oikealla

kohdalla ja kamera kohdistettuna - sylissä kylläkin - ja sormi laukausimella. Niin vain se sormi ei ollut riittävän nopea.

Tässä vielä paluu Wihurihalliin muutaman kuvaotoksen merkeissä. Tapparan pojat vauhdissa. Aleksi #19 laukoo, Veeti #30 maalissa, Teemu #47 pujottelee ja Topi#37 kesyttää kiekkoa.

( Photos by JSS © 2008 )

Kauden jälkisiivous

Ei se nyt ihan vielä ole lopussa...

• 8 pelipaitaa pestynä ja kuivana
• toiset 8 pelipaitaa ja maalivahdin paita pestynä ja kuivumassa
  
• 10 peliliiviä parhaillaan koneessa ( pesuaikaa jäljellä 116 min )
• 12 palloa odottamassa pesua varastossa - mustassa, rikkinäisessä jätesäkissä ( jo toinen hajonnut säkki tällä kaudella. Missä viipyy oikea pallokassi? )
• 10 oranssin väristä tötsää ja teline odottamassa pesua

...jalkapallokausi. Ja sitten vielä kaikki seuran varastolle odottamaan ensi kevättä.

Kaarinan turnausmatka

Viikonloppu lounaisessa maankolkassa kääntyi lopulta lämpimäksi auringonpaisteeksi ja toi vastapainoa jäähallin lähestyvän talven tunnelmaan. Jo matkalla Turun keskustan läpi puistokatujen lukuisat vaahterat loistivat hehkuvan syksyn väreissä.  Kupittaan rehevät puistot jalkapallokenttineen lisäsivät oman vehreytensä syksyyn. Turku osasi näyttäytyä hienosti vierailleen.

Tosiasiassa kansainvälinen jääkiekkoturnaus pelattiin Kaarinan urheilupuiston kupeessa - Wihurihallissa - jonka ympäristöstä löytyy lukuisia nurmikenttiä jalkapalloiluun ja erikoisuutena frisbeegolfrata. Reikä numero 12 löytyy muuten aivan jäähallin takapäädyn vierestä. Onpa kaikkinensa hienot puitteet harrastaa Kaarinassa.

Päänäyttämönä toimi viikonlopun aikana kuitenkin jäähalli, josta tuli elävästi mieleen Pirkkalan vastaava. Kopsepti oli aivan sama. Yhtä kylmäkin siellä oli.

Tappara turnaus alkoi isäntäjoukkuetta TPS vastaan melko mallikkaasti. Alku oli tahmeaa, mutta sen jälkeen ei ollut epäselvää voittajasta. Taululle saatiin lukemat 5-0 tamperelaisille vieraille.

Isäntä ei ollut vielä sanonut viimeistä sanaa, sillä sunnuntain viimeisessä ottelussa pelattiin sijoista 5. ja 6. samaa joukkuetta vastaan. Numerot kääntyivät nyt lähes toisinpäin. TPS vei 4-0 hyvällä yrityksellä. Tätä on jääkiekko. Uusi päivä voi muuttaa kaiken. Voisi myös ajatella niin, että kotietu on eduksi kun pojat pääsevät omiin koteihinsa palautumaan yön ajaksi.

Kahden päivän aikana pelattiin viisi peliä, joten aikaa jäi vielä vaikka biljardin pelaamiseen. Yllättävästi energiaa pojilla riitti vielä sunnuntaillekin, vaikka viimeisessä pelissä alkoikin jo monella jalka selvästi painaa.

Kaiken kaikkiaan onnistunut turnausmatka, vaikka kolmessa pelissä takkiin tulikin. Jokereita vastaan mentiin alun mustan hetken - 2 minuuttia ja 2-0 - jälkeen ihan tasavertaisesti. Ilman Jokerien Väänäsen kolmen maalin iltaa tilanne olisi muodostunut ihan toisenlaiseksi.

Ja jos ajatellaan loppu-otteluun menneen EJK:n harjoitusmääriä, jonkinlaista eroa luulisi näkyvänkin.

Onko siis 5+4 jääharjoitusta viikossa tämän ikäisille vielä ihan tarpeellista? Monipuolisuus kärsii ja miten on jaksamisen laita?

( Photos by JSS © 2008 )

Kansainvälistä

Tulevana viikonloppuna Kaarinassa pelataan kahdeksan joukkueen jääkiekkoturnaus. Voidaan puhua kansainvälisestä tapahtumasta, sillä mielenkiintoisin osallistuja tulee Tukholman esikaupungista - Saltsjöbadens IF.

Mutkikas on reitti naapurin 98-pojilla kotikonnuilta pelikentälle Wihurihalliin. Ruotsalaisten lisäksi mukana ovat järjestävä seura TPS, sekä EJK, KaKiPo, TuTo, Tappara tietenkin ja Jokerit kahdella joukkueella.

Kahtena päivänä pelataan tiiviisti syksyn ensimmäiset koitokset.

Yön ritari

Kahden päivän aikana on kaksi jalkapallojoukkuettani saanut kautensa päätökseen. Molemmissa päätöstapahtumissa pelattiin perinteiset pelit vanhempia vastaan. Mehu maistui ja tarjottava hupeni.

Tapahtumien yhteydessä peräti kolme lasta oli kiinnostunut työnteostani.

"Onko sulla jotain muuta työtä kun tää valmentaminen?" 

"Mihin sä nyt meet töihin kun tää kausi loppuu?" 

"Ai sulla on joku toinenkin työ?"

Selitin että tämä valmentaminen on vain harrastus jota tehdään ilman korvausta. Vaikka kovasta työstä käy tämäkin. Ja että kyllä minulla on ihan oikeakin työpaikka jonne menen joka arkiaamu. Tämä vastaus herätti kummastuneita katseita.

Ihmetystä on herättänyt myös sykemittarini jonka näyttöön saa logokuviota. Siinä on vaihdellut kolme erilaista kuviota kauden mittaan. Harjoitusten lomassa lapset ovat ihmetelleet niitä - tarkkaavaisia kun ovat. Jingjang - kun asiat ovat balanssissa. Batman - kun olo on kuin "lepakolla". Pokaali - kun viikon omat treenit on saatettu putkeen.

Batman-logo on herättänyt kyselyitä. 

"Onko sulla taas keikka illalla?" 

"Lähdeks sää luolasta pimeän tultua?"

Totuus on siis kaikesta huolimatta paljastunut. Työkseni valmennan iltaisin jalkapalloa ja pimeän tullen singahdan mobiilillani lepakkoluolasta pelastamaan Tamham Cityn rikollisten kynsistä. Päivät roikun orrella luolassani musta viitta ympärilläni illan keikkaa odotellen. Jalkapallokausi on ohi, joten nyt on aikaa keskittyä öisiin sankaritekoihin.

Kelauskultaa

Eikö eurooppalainen tai jopa suomalainen voi pärjätä pikamatkoilla? Voi. Paralympiavoitto tänään satasella ajalla 13.81 - Leo-Pekka Tähti. Yle areena tarjoaa videopätkän kisasta, haastattelun ja palkintojen jakotilaisuuden. Ja Maamme laulun... kannattaa katsoa.

Alussa oli kiekko

Liiga on käynnistynyt ja junnutkin pelasivat ensimmäiset harjoitusottelunsa maan alla - Herwoodin luolien uumenissa. HPK kävi kylässä kolmen joukkueen voimin ja talon isäntä Tappara ei vieraskoreuteen sortunut.

Seurasin lähinnä ryhmä ykkösen pelit ja vähän epätasaiseksi muodostui tämä kamppailu tällä kertaa. Ero syntyi selkeästi Tapparan poikien luistimien kulkiessa huomattavasti vikkelämmin. Kausi on vasta alussa, joten sarjapelien käynnistyessä voi tilanne muuttua.

Maassa kaikki hyvin. Kiekkokausi on alkanut.

Kauden päätös osa 1

Hienon sään vallitessa pääteltiin jalkapallokautta joukkueen yhteistapahtumalla. Ohjelmassa ei ollut tällä kertaa jalkapalloa, vaan ihan muuta.

Mailapelikisalla aloitettiin ja sen jälkeen siirryttiin muurinpohjalettujen paistamiseen ja syöntiin. Tässä oli selkeä tehtävänjako - minä paistoin ja pojat huolehtivat syömisestä. Jonotus paistopaikalla oli välillä kova.

Viidakossakin ehdittiin rymyämään ja pistettä leikkimään, kunnes todettiin kellon käyneen taas liian nopeaan - kuten Jaakko autossa totesi. Niinhän siinä aina käy kun on kivaa.

Tänään pelattiin siis Speedmintonia ja kisatulokset muodostuivat seuraaviksi. Rene otti tiukan koitoksen jälkeen palkinnot kotiin.

1. kierros

• Jaakko - Akseli 5-16
• Monte - Robert 20-18
• Juho - Julius 11-16
• Joona - Rene 9-16

2. kierros

• Akseli - Monte 15-17
• Rene - Julius 16-14

Loppuottelu

• Monte - Rene 13-16

( Photos by JSS © 2008 )

Potat käyttöön

Kaikki Suomen vanhemmat! Nyt tulee tärkeää asiaa. Jos ette vielä ole opettanut lastenne käyttämään tätä, niin kannattaa jo heti huomenna ottaa asiaksi. Nuppi siis  suojaan. Tässä vankkaa tietoa. Ja tässä lisää.

Kaikille lapsille - ja aikuisille myös - pyöräilykypärä päähän kaikille ajoreissuille. Kotona se ei auta mitään, repussa se ei auta mitään. Kypärä pitää olla päässä, oikein säädetty ja asianmukaisessa kunnossa. Meillä on näin. Hyvä että oli näin.

Tänään ostin pojalle uuden kypärän rytinässä murtuneen tilalle. Edellinen palveli kaksi viikkoa, mutta hoiti hommansa. Kypärän ansiosta pää säilyi ehjänä - käsi ja jalka saivat lähinnä vain asfaltti-ihottumaa. 

Päivän toinen vinkki koskee lapsen kännykän kuljetustapaa. Suosittelen lämpimästi vetoketjullista taskua. Puistoja ei ole mukava viimassa koluta ja liittymän sulkeminen, avaus sekä sim-kortin uusinta myös maksaa - puhumattakaan uudesta puhelimesta. 

Tässä siis tämän viikon omakohtaisten kokemusten anti.

Pallon pyörteissä

Aivan mahtavaa jalkapalloviihdettä illan MM-karsintaottelussa Suomi-Saksa. Harmi vaan, että voitto EM-kakkosesta jäi niin pienestä kiinni. Kaikesta huolimatta hieno peli ja kun moneen viikkoon oli aikaakin istua sohvalle katsomaan. No, itse asiassa se aika nyt vaan otettiin.

Ennen vitoskanavan pariin siirtymistä oli ohjelmassa - mitäpäs muuta - jalkapalloa sangen vapaamuotoisten harjoitusten muodossa ( 98 )  ja heti perään kesän viimeisen ottelun tuomarina juoksemista ( 99 ). Molemmille Kaukajärven junnuryhmille lyötiin näin sinetti tälle kaudelle ja homma on viimeisiä päätöstilaisuuksia lukuunottamatta paketissa.

99-ryhmä on jäänyt näissä blogi-teksteissä lähes täysin varjoon, mutta samaan tapaan sielläkin harjoituksia pyöritetty kuin vuotta vanhemmissa. Eräällä tavalla kyseessä on ollut joukkueen toiminnan polkaiseminen käyntiin niin, että jatkossa pyörä jatkaisi kulkuaan omin vetäjävoimin eteenpäin. Ja sehän jatkaa. Ohjaajat on nyt koulittu ja keväällä homma jatkuu näiden voimin.

Nuorempien kanssa toimiminen on vaatinut taas paluuta opetusmalleissa muutamaa vuotta taaksepäin, joka on tuonut oman mielenkiintonsa asiaan. Hieno ja vähän erilaisempi ryhmä kuin nuo vanhat konkarit. Nuoret innokkaat lupaukset tänä kesänä olivat: Ali, Julius, Zeineb, Oona, Robin, Totte, Markus, Melissa, Santeri, Erkki ja Joonas.

 

Lyökö läpi?

Sulkapallo on tuuliherkkyytensä vuoksi halleissa pelattava laji. Tennis taas vaatii verkon ja kentän. Nyt on tarjolla mailapeli, jota voi pelata ulkona lähes missä tahansa ja milloin tahansa. Sopii kaikille - Speedminton.

Pallo voi saada kovakätisellä lyöjällä kyytiä jopa 290 km/h. Uudentyyppisen sulkapallon - speederin - voi varustaa valoampullilla jolloin peli jatkuu hämärässäkin. Kentän saa helposti pystyy mihin tahansa ja nopeasti. Tuuli ei sulkapalloa hetkauta ja tuntuu hauskalta touhulta - kokeiltu on.

Tässä on hyvä hauskanpito-peli kaupungin puistoihin ja rannoille. Tarvitaan vain jonkin verran sitä tyhjää tilaa, jota nykypäivinä pyritään koko ajan vain "tiivistämään" pois. Näihin hommiin niitä puistoja tarvitaan. Koska nähdään ensimmäiset pelaajat Näsijärven "rantapuistossa"? Vai ehtiikö kaivinkone ensin?

Kausi

Jalkapallokauden viimeinen peli pelattiin Pirkkalan Killon nurmella. Outo ja vaikea pelialusta kivisten kenttien miehille. Hallintaa, paikkoja, takaiskuja - tappio viime metreillä. Ja olihan pelissä jotain muutakin erikoista.

En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Takkiin saanut Kaukajärven joukkue hurraa ja tuulettaa pelin jälkeen kuin mestaruuden voittanut. Onko tässä peli-ilon multihuipentuma?

Nyt herää kysymys siitä, mitä on voitto? Jos numeroilla hävitään ja huuma lyö silti vastustajan lähtemään hiljaisina kotimatkalle. Outoa.

Läpi kauden on joukkueen kanssa menty tasaisesti ylöspäin joka suhteessa. Nyt kun kauteen lyötiin lopullinen niitti, ollaan kivuttu ihan uudelle tasolle. Toisaalta kaksinolla voitto ei riitä, vaan halutaan pelata paremmin - toisaalta tappio peli-ilon ja kovan yrittämisen jälkeen on riemua synnyttävä tapahtuma.

Loppukaudella on tapahtunut siirtymistä sille rajalle, jossa voitto ei itseisarvo. Peli-ilon, halun ja tahdon merkitys on hukuttanut voittamisen mahdin - tuon tarpeen josta voi tulla pakonomainen mielle. Suuret voitot eivät ole listalla ensimmäisinä. Siellä ovat ilo, halu ja tahto. Vasta sitten on vuorossa iso V.

Tässä yhteen koottuna Kaukajärven kausi numeroiden valossa:

16 poikaa

25 harjoitusta

17 peliä

10 voittoa

2 tasapeliä

5 tappiota

55 tehtyä maalia

35 päästettyä maalia

20 senttiä vettä kentällä ( ukkoskuuro )

2 käytettyä kylmäpussia

10 kentälle raahattua maalikehikkoa

34 ojasta poimittua palloa

2 hukkunutta palloa

3 tilalle löydettyä palloa

2310 minuuttia aitoa jalkapalloa... Kiitos pojat.

( Photo by JSS © 2008 )